Kapasia

Tunne maisema ja motkota

2011-06-15T20:56:00.001+03:00

Huomenna olisi avajaiset taidemuseolla. Viime aikoina on ollut avajaisia muitakin, sellaisia meikäläisiä kiinnostavia, kuten valokuvakeskuksemme jäsennäyttely ”Ihmisen kuva”, Beckerillä lappilaiset ja kohokohtana viime viikonloppuna Mäntän avajaiset, Kuvataideviikot Pekilossa ja Honkahovin näyttely. Museon näyttelyn avajaisiin en osallistu, vaikka aikaa olisi.

Tuntuu tuo museo olevan kuin loppupään Formula 1-talli. Kuskiksi kelpaat, jos tuot sponsorirahat mukanasi. Jos et, niin sitten fakjuu ja hyvästi. On tästä jo aikaa, kun sain puhelinsoiton ja kyseltiin olisinko halukas lähtemään isoon projektiin, joka pohjautuu kulta-ajan taidemaalareitten Keski-Suomessa maalaamiin töihin ja yleensäkin täällä työskentelyyn. Paikkoja läpikäymällä oli tarkoitus
luoda nykyvalokuvataiteen keinoin uustulkintoja paikoista ja Pekka Halosen/Akseli Gallen-Kallelan
töitten antamista lähtökohdista. Mielenkiintoinen projekti. Tottakai lähdin mukaan, ajattelin kuvaustyön vievän noin kaksi kuukautta ja kuukausi päälle käsittelyä, viimeistelyä, hiomista jne...

Stoppi tuli siinä, kun ilmoitettiin, että minulle ei sitten makseta mitään. Pitää itse hoitaa rahoitus. Suosituksia kyllä luvattiin apuraha-anomusten liitteeksi. Suomen kulttuurirahastolle nöyrryin yhden tekemäänkin ja oikein professorin suosituksin. ”Persaukinen” yliopisto, joka oli mukana projektissa, oli auliisti auttamassa yhden aanelosen verran.

Tämäkö on taiteilijan työn arvo ja arvostus? Pitääkö olla perse pystyssä selkä kaarella kumartamassa, kun on saanut kunnian, että otetaan yhteyttä? Ei väliä, jos vuokrien maksu tuottaa vaikeuksia, kunniaa se on ja taas yksi rivi seeveehen.

Näyttelyn ohessa julkaistaa kirja, jossa on monia arvostettuja kirjoittajia. Kai he kaikki ovat tehneet tuotoksensa ilmaiseksi, en tiedä?

Monikohan bändi tai yksittäinen muusikko on valmis esiintymään esimerkiksi festareilla ilmaiseksi? Monikohan luennoitsija luennoi yliopistolla ilmaiseksi? Monikohan tutkija tukii taidemuseolla ilmaiseksi, tai vaikkapa amanuenssoi? Heillehän annetaan ilmainen työhuone.
Tällä ilmaisella työhuoneella he perustelevat sitä kummastusta, kun me taidetyöläiset vielä uskallamme pyytää työstämme palkkaa, kun he tarjoavat meille, ei ilmaista työhuonetta, vaan ilmaisen seinän ja lattian, jonne voimme tuoda työmme, joilla he sitten houkuttelevat yleisöä ja jonka kautta saavat valtion ym avustusta toimintaansa.

Näyttelykutsun mukana tulleessa esitteessä kerrotaan, kuinka nuo kulta-ajan maalarit kohtaavat nykytaiteen. 16 nykytaiteilijaa on mukana, useita valokuvaajia, suurin osa Helsingistä. Ehkä he ovat niitä huippuformulakuskeja, joitten ei tarvitse tuoda rahaa tallille. Näistä taiteilijoista kuitenkin sanotaan, että ”Heidän maalauksissaan, valokuvissaan ja mediataiteessaan vain muutama on sidoksissa Keski_Suomeen”.

Tälläisellä alemman luokan formulakuskilla olisi ollut Keski-Suomeen sidoksissa olevia töitä. Vaan ei kysytty, kun ei tuonut rahaa.

Näyttelyn ovat kuratoineet Seija Heinänen, Hanna Johansson ja Maunu Häyrynen.

Vaan ilmat olivat lämpimät ja Mäntän reissu virkisti. Taideähkyhän siitä tuli, ei tämmöinen pieni ihminen jaksa kerralla sellaista määrää sulattaa. Tänään vierähti päivä erilaisten printtipapereitten kanssa Pajalla, huomenna kai jatketaan. Uuden printterin saloihin (Valokuvakeskuksen Epson Stylus Pro 7900) olen pikkuhiljaa tutustunut ja eri papereitten käyttäytymiseen. Ei se musteruiskuttaminenkan ole heti yhden napin takana, jos meinaa saada sitä viimeisen päälle jälkeä.
Useilla tälläinen harhakuva vielä elää.

Minun harhakuvani elää tällä hetkellä Hipstamaticissa. Hipsuilu on sellaista hetken hauskaa.

Harhailkaa kesän hauskuudessa. Minulla on ikävä Lumoa, senkin ne tappoivat.

kapa

Kiitos Jyväskylä maisemoinnista

2011-05-03T22:15:00.004+03:00

Olemme melko uudisasukkaita Hovilantien ateljeeasunnossa, naapurit jo kymmeniä vuosia täällä. Muistelevat kaihomielellä maisemaa ilman marketteja. Vaan näihän se on, että kehitys se on mikä kehittyy ja kauppa se on mikä kannattaa, varsinkin kahden ketjun monopolikauppa. Liikennehän tietenkin on lisääntynyt markettien myötä, tässä ikkunastakin näen soljuvan autovirran menevän Prismaan, Citymarkettiin, Lidliin, Motorestiin, Taloustaloon... Näitähän meillä naapurissa nykyisin riittää. Siinä takana sitten Keuruulle vievä tie.

Tuossa on kyllä kiva pieni metsikkö, joka estää äänen mukavasti ja näkösuojaakin antaa.
Tai siis esti, ainakin jonkun verran. Rakensivat sitten perkeleet turvevoimalan Keljonlahteen tuohon lähistölle sellaisen mukavan ja luonnonkauniin lahden rantaan. Rekkaralli on päivittäistä ja uskomatonta, miten paljon sitä turvetta tänne rahdataan.
Vaan siitä metsiköstä ajattelin sanasen. Kulki siellä entisen kartanon pellonpientareen kärrypolku, jota käytimme kauppapolkuna ja koiraakin oli kiva käyttää pikku asioilla, jos ei jaksanut pitemmälle. No sen voimalan myötä piti vetää niitä höyryputkia pitkin ja poikin; ei sen puoleen, kyllä se lämpökin talvella on paikallaan, mutta kun menivät ja tekivät sen pikku metsikkömme läpi valtatien. Savisen ja paljaan. Kulje siinä sitten kauppaan kengät nilkkoja myöten savilöllössä. Tai ainakin sateessa ja päiviä sen jälkeen. Ja äänetkin tieltä tulevat kahta kauheampina.
Viime kesänänä jo odottelimme, että jospa hieman korjaisivat tuollaisen tekijät jälkiään, minulle ainakin on pienestä asti opetettu, että omat jälkensä on korjattava. Vaan ei voimayhtiö, ei kaupunki, joka siinä on kai suurimpana osakkaana.
Mitäs tuossa, pari taiteilijataloa, rivisellaisia ja sitten uutukaiset kartanon tilalla olevat. Istuvat muuten kivasti nuo uudet talot tähän naapurustoon. Ei, ei noita jälkiä tarvitse peittää, eikä istuttaa uutta. Että olkoon vaan.

Nyt on ollut kuivaa, joten kotiin ei kantaudu märkää kuravelliä, pelkkää kuivaa savea vaan. Tuossa muutama kuva uuden polun reunalta, tänään kävin räpsäisemässä.
Että on tuokin perseestä, mutta silti en persuile, en perkele.

kapa

Kummastuttaa hieman

2011-03-19T19:35:00.002+02:00

Ehkäpä olen jo liian vanha ja horopäinen ymmärtämään jatkuvaa virtaa, mikä soljuu meikämaan nykyvalokuvauksessa. Jokunen päivä sitten sain kutsukortin, jossa pumpulihanskat kädessä ihminen yritti ilmeisesti avata tai sulkea tissiliivien hakasia, joita ei ollut, kuten ei niitä liivejäkään. Piti oikein mennä syvemmälle tutkimaan tätä kummallisuutta nettipalvelun kautta. Siellä sitten sanallisesti selvennettiin, että on kyseessä naiseuden etsiminen. Voi helvetti, typykät, sitenkö se naiseus löytyy kuvaamalla itseä ilman vaatteita takaapäin erilaisten maisemien edessä.
Nyt oli löytämässä ihmistaimi naiseuttaan ison vinossa olevan kaapin edessä ja varmaan huomannut käyttämättömänä olevan pölynimurin. Josko siihen jopa mies tarttuisi ja saisi naiseus uutta ulottuvuutta.

Hei siskot, keksikää jo jotain muuta. Kyllä ymmärrän ongelmanne, mutta selvittäkää ne tykönänne. Jooko?

Kun nyt pääsin tähän valittamisen makuun, niin pannaanpa lisäksi vielä tämä. Pääkaupungin taiteilijaseuran ylläpitämässä galleriassa on näyttelyhaku. Muistan vuosia sitten, kun näitä liittojen ja seurojen gallerioita alettiin perustamaan, niin lähtökohtana oli, että saataisiin edullinen vaihtoehto kalliisiin kaupallisiin gallerioihin. Tänä päivänä esimerkiksi tuo taiteilijaseuran galleria veloittaa kolmen viikon näyttelyajasta ja noin 60 neliön tilasta 2850 euroa.

Kiitti vaan ja kiitos ei. Onneksi ei enää tarvitse pitää näyttelyä Helsingissä.

kapa

Numerointi vai ei

2011-03-01T20:34:00.002+02:00

Työhuoneen siivousprojekti on alullaan. Vasta kaksi isoa jätesäkillistä viety roskalaatikoita täyttämään. Ei vaan raaskisi heittää pois, kun niitä tarvittaisiin kuitenkin heti seuraavalla viikolla. Se on vähän kuin sateenvarjon kantaminen; jos on mukana, niin ei sada, jos jätän kotiin, niin johan sataa ja rankasti. Yhtään teosta ei ole vielä mennyt, edellisen muuttomammuttisiivouksen aikana niitä vietiin noin kaksi kolmasosa nurkista löytyneistä. Uniikkeja suurin osa. Onneksi niistä ei ole edes dokumentteja, joten en osaa ikävöidä.

Jotain aina löytyykin, kuten oheinen muotokuva vuodelta 1992. Polaroid Transfer ensin muistaakseni akvarellipaperille hieman manipuloiden. Siitä mustavalkorepro ja vedostus baryyttipaperille, joka on pohjustettu 20 milliselle puulevylle. Öljypastelleilla väriä päälle ja loppuvernissaus akryylivernissalla. Taitaa olla ainoa jäljellä oleva tuosta useamman kuvan kokonaisuudesta. Pidän tuosta edelleen.

Niistä numeroista

Jo pitemmän aikaa olen miettynyt valokuvateoksieni numerointia grafiikan vedosten tapaan. Osista olen jo jättänytkin moisen pois. Nyt taidan jättää niistä lopuistakin.
Opiskeluvuosinani 1970-luvulla, kun valokuvaa meillä ei vielä pidetty taiteena, niin ei tuollaisesta edes keskusteltu. Valokuvahan oli demokraattinen, helposti monistettavissa oleva kaiken kansan hankittavissa oleva tekele. Vasta 80-luvulla alettiin vedoksia myydä taideteoksina, silloinkin hieman häpeillen. Muistan eräänkin kerran, kun pidin nuoremman kollegan kanssa näyttelyä Puolassa ja vallihaudan ympäröimänä linnan kamarissa väittelimme viskilasin äärellä, onko oikein myydä valokuvaa näyttelystä. Minä olin jo silloin antanut kapitalismille pikkusormeni ja pidin moista ajatusta osittain hyväksyttävänä.

Numerointi, siis käytännössä rajoitettu vedosmäärä on valokuvan kohdalla puhtaasti keinotekoinen kaupallinen hinnan nostamistemppu. Valokuvan kohdalla ei voida puhua negatiivin/tiedoston kulumisesta, kuten grafiikan peltien ja laattojen kohdalla tapahtuu. Meillä Suomessa on kansainvälisesti tunnettujakin kuvaajia, jotka eivät numeroi vedoksiaan. Ainoastaan kuvasalkut, joita on tehty rajoitettu määrä, ja jotka muodostavat kiinteän kokonaisuuden kuvia, ovat numeroituja. Tähän asiaan löytyy yhdenlainen näkökulma Luminous Landscapen sivuilta, jossa Alain Briot pohtii tätä kysymystä laajassa artikkelissaan:

http://www.luminous-landscape.com/columns/the_numbering_affair.shtml

Itse olen päätynyt ratkaisuun, jossa vastedes signeerauksen jälkeen laitan kaksi vuosilukua esim. 2001/2010, joista ensimmäinen on kuvausvuosi (joissain tapauksissa, jossa alkuperäistä kuvaa on muutettu, niin tiedoston valmistusvuosi) , ja toinen vedostusvuosi. Oma signeeraus takaa aitouden (joko itse vedostettu tai muun tekemä, mutta hyväksymäni). Vaikka vedostus minulla tapahtuukin nykyisin mustesuihkutulostimin, niin tuo vedoksen valmistusvuosi on tärkeä. Tekniikka kehittyy, RAW-kuvan kehitysmenetelmät muuttuvat parempaan suuntaan, tulostimet kehittyvät, musteet kehittyvät. Värien kestävyys ja puhtaus paranee, paperimateriaalit vaihtelevat. Samasta alkuperäisRAWista 2002 tehty vedos on aivan eri näköinen, kuin eilen tehty vedos. (RAW-kuva on kameran tuottama raakatiedosto, jota ei ole käsitelty tunnistettavaksi silmälle näkyväksi kuvaksi). Yksi ratkaisu olisi tietysti vedostaa kerralla koko sarja, ja sitten tuhota tiedosto. Tätä en pidä kohdallani mielekkäänä, sillä minulla ei ole yksinkertaisesti rahaa tehdä joka kuvasta esimerkiksi 25 tai 50 A2-koon vedosta laatikoihin odottamaan mahdollista ostajaa näiltä meidän olemattomilta markkinoilta. Ja uskon myös siihen, että parin vuoden päästä pari vuotta sitten tehdystä tiedostosta valmistettu vedos on laadullisesti parempi. Ja laatuun aina pyrin.

kapa

Taas tuli oppia päähän

2011-02-12T00:28:00.002+02:00

Koskelle menin, kun oli hieno taivas ja pakkasta parikymmentä. Tiesin siellä olevan usvaa ja aurinkoa. Kuusaankosken talvesta on tullut minulle sellainen lepohetki ja mielen puhdistus. Kesällä sitten taimenia. Koskikarojakin siellä olen bongannut, mutta niitten kuvaamisen jätän muille osaavammelli. Kävi vain niin, että olin tyttöystäväni kanssa matkassa ja sisällä tarvikeakku, siis sen tyttöystäväni sisällä, sen GF1:n, joka antoi tietoa vajaasta elinkelpoisuudestaan. Viiden kuvan jälkeen ilmoitti kamera, että on akku tyhjä ja painu poika kotias.

Nuo kosken savut vaihtuvat nopeasti ja useita on kuvia otettava. Sain kuitenkin yhden kelpoisen harjoitelman. Liekkö enää sopivaa aikaa ja säätä tulla? Meidän täytyy olla aina valmiina, sillä oikea aika ja oikea paikka ei koskaa tule uudelleen.

kapa

Työhuone

2011-02-10T21:52:00.002+02:00

Kuvantekijälle, tekee se sitten minkälaista työtä tahansa on oma työhuone elinehto. Minulla se nyt on tälläinen. Hirveä kaaos, sanoisi joku, mutta minä sanoisin, että viihtyisä (tosin muutamin varauksin). Liikaa tavaraa ja maksaa myös liikaa. Edellisen työhuoneeni tyhjentämisessä muuton takia tein ratkaisun, että noin kaksi kolmasosaa töistäni vein kaatopaikalle. Museoihmisiä myöten pitivät tuota hölmönä tekona. Minä taas ajattelin, että miksi niitä raahata elämäni loppuun, kun ei kenellekään kelpaa. Ilmaiseksi ottajia olisi kyllä ollut, jälkeenpäin kertoivat.

Kaatopaikka odottaa. Sinnehän ne markettienkin mädät hedelmät. Ei niitäkään ilmaiseksi ihmisille jaeta.

k

Kaunokuvia

2011-02-01T22:06:00.002+02:00

Oli hieno, sellainen keväinen päivä tänään. Piti paeta ulkoilmaan, etten hermostuttaisi näyttelyä tekevää kumppania liiaksi. Kuusaankoskelle suunnistin, jossa olen aikaisemminkin viihtynyt. Nyt sinne veti sopiva valo tarkoitusperiini. Kaunokuvia ottamaan (Fine Art Photography), kuten amerikkalaiset tapaavat sanoa.

Mikä siinä onkin, että harmaantuessaan ihminen seestyy ja etsii jo maisemasta kuviensa lähdettä. No, minä vain menin etsimään vettä. Ne tosi maiseman tallaajat ovat sitten asia erikseen, kuten vaikka Luhdan Jopi. Ei minusta sellaiseen ole. Liian laiska tuollaiseen, ja mukavuudenhaluinen.

Oli siellä muutama muukin putkinensa, yhdellä jopa kaksoisputki silmillään. Eivät ne vettä, vaan siellä vedessä olijaa. Kaksi oli kuulemma tänään havaittu. Koskikaroja. Näin minäkin, mutta en kuvaamaan ruvennut.

kapa

Lähikuvausta

2011-01-28T12:00:00.002+02:00

On jäänyt kuvaaminen viimeaikoina hieman vähiin. Ei ole oikein innostanut kuvien tiirailu ja säätäminen miniläppärillä. Voisihan noita tietysti varastoon kuvata, jos joskus saisi vaikka oikean koneenkin käyttöönsä. Pöytäkone on rikki, eikä sitä enää kannata lähteä paikkaamaan, tehoa pitäisi saada lisää. Ei toimi isompi läppärikään. Ratkaisuhan tuohon olisi marssia alan likkeeseen ja ostaa päräyttää uusi kone ja toimiva tilalle. Tässä tulee eteen yksi vakava ongelma. Varmaan on helppo arvata mikä se mahtaa olla?

Eilen kuitenkin rohkaistun jo kävelyttämään kameraani pihapiirissä ja uskaltauduin hämärän tullen jopa kolmen sadan metrin päähän kotipiiristäni lähikuvausalueelle. Vaihdoin jopa jalustaani piikit alle. Vaikeaa oli värien säätö tällä kalibroimattomalla postimerkkinäytöllä, eikä nuo nykyisten katulamppujen kummalliset valot helpottaneet yhtään asiaa. Oli noissa pylväitten päissä ennen hehkulamppuaikaan nätti ja tunnelmallinen valo. Nitä on ikävä.

Avajaisviikko, keskiviikkona Äkkigalleria (Yliopistonkatu 26 C), ja tänään täytyy kai hetkeksi piipahtaa Beckerillä. Äkkigalleria on auki sunnuntaihin klo 13-19, ja siellä on seinillä meikäläisenkin töitä. Ihan ovat myytävinä, jos vaikka saisi pesämunan siihen tietokoneeseen.

Iltapäivää eletään ja pieni salainen toiveeni on, jospa vaikka joku muistaisi onnitella syntymäpäiväni johdosta. En kylläkään mitään suuria odotuksia tuollaiseen ole itselleni laittanut. Ilahduttaahan tuo auringonpaistekin.

kapa

...monta on kummallista asiaa...

2011-01-22T21:54:00.002+02:00

Eilen perjantaina oli hieno ilta. Ainoani oli ostanut liput oopperaan, ja se oli sitten menoa. Keski-Suomen alueoopperan Verdin Macbeth. Meikäläisen ensimmäinen oopperakokemus, ja sanon, että kokemus, ja positiivinen sellainen. Pitikö ihmisen eläkeikää lähestyä ymmärtääkseen tälläisenkin hienouden, josta ei ymmärtänyt yhtään mitään. Ehkäpä vielä joskus eksyn kanta-astujana katselemaan niitä varpaillaan käveleviä kummallisuksia. Oli Kaupunginteatterin iso sali ääriään myöten täynnä, Hesarikin oli noteerannut, eikä ollenkaan huonoksi havainnut (tiedän kyllä, että ei se ollut Hesari, vaan ihan oikea ihminen).

Tänään sitten oli valokuvauspäivä. Ei vakava, ei työkeikka, vaan sellainen rentouttava. Valokuvaajaystäväni György Gátin kanssa kiertelimme lähiseutuja. Ihan vain lunta katsellen. Vaan kyllä yhdessä paikassa tarpoi ihminen varmaan parin sadan metrin verran mahtipuikkoja kuvaamaan, minulle riitti ensimmäiset viisi metriä. Oli hankea valehtelematta sinne, tiedettähän, asti. Siinä ihmettelin unkarilaisen sitkeyttä kuvan perään - minä laiskimus.

Ihmettylyyn nyt itseni laitan, ja siitä ensimmäiseksi kaupungin julkiset taideteokset. Ovat kuulemma päättäneet, paikallisen lehtijulkaisun mukaan, että jos jotain ostetaan, niin sitten sellaisilta, jotka ovat ennenkin tehneet noita töitä. On kuulemma taloudellisesti edukkaanpaa, kuin kilpailuttaa esimerkiksi eri tekijöiltä. Mihin jäävät tällöin uudet tekijät, mihin jäävät tällöin uudet innovaatiot. Valokavataiteilijana ihmettelen, että tuolla on mukana myös taiteilijaseuraamme edustava ihminen, joka tuntuu olevan (ainakin lehtijutun mukaan) samaa mieltä päättäjien kanssa. Miten voidaan sulkea pois esimerkiksi graniittiin kaiverretut valokuvat, veden alle alta valaistut valokuvat, tai vaikkapa aulassa olevan kuvan läpi käveleminen. Julkinen taide on nykyään muutakin, kuin seinämaalaus tai pysti puistossa.

Äkkigalleria meillä Jyväskylässä on hieno asia. Anna Ruth tuli Kanadasta ja kotiutui tänne. Löysi vielä hyvän ukon itselleen.
Kaupunki on elävä, varsinkin liikemaailma. Liike poistuu ja toinen tulee tilalle. Väliin jää tyhjää. Tähän Anna iski kiinni. Miehensä Juhon kanssa ovat valppaina ja tuovat muutaman päivän näyttelyitä. Ei mitä tahansa huttua, vaan ihan vakavasti otettavaa tasokasta taidetta.

Ja sitten valokuvauksellista kummastusta, nyt enemmänkin laitepuolelta.
Muutaman vuoden ikäinen Sigman 70-200/2,8 pötkyläni osoittaa pakkasella hyytymisen merkkejä. Ei tarvitse olla kui puolisen tuntia -15 asteen pakkasella, niin jo on tuskaa zoomirengasta väännellä ja himmennin jumittuu täyteensä, eli siihen 2,8-aukkoon. Täytyy sekin laittaa öljynvaihtoon.

Objektiivisuojan onnistuin kännipäissäni hukkaamaan Panan 20 millisestä ja aloin etsiskelemään uutta tilalle, Verkkokauppa.comista sitten vihdoin löytyi 30 euron hinnalla. Etsiskely siirtyi eBayhin, josta löytyikin tosin paketti, jossa oli noita kaksi, viisaasti kyllä ajateltu, sillä ainahan ne johonkin unohtuu. Tein siis epäisänmaallisen teon, ja tilasin ne kaksi 4,5 euron hintaan kotiinkuljetettuna, Hong Kongista. En siitä palaneesta kaupasta, vaan ihan oikeasti toiselta puolen maailmaa, postikuluineen. Panee ihmisen miettimään, eikä vain siten, että halvalla sain.

Ihmettelen myös, otsikon mukaan olen ihmettelemässä jotenkin kai jotakin, kehystämön näyteikkunaa, jossa on grafiikan vedoksia, akvarelleja ... myytävänä ja
hinnoiteltuna. On siellä paljon valokuviakin, painojäljennöksinä, kehystettyinä ja kuvaajan nimi painettuan se ja se photography. Olen jopa lukenut nettipalstalla, kun joku kehuu valokuvaa, että olisi hieno seinällä julisteena. Vähän kuin grafiikan vedos rasterikuvana tai veists keskellä olohuonetta koottavana paperijäljennöksenä.

Ja lopuksi ihmettelen sitä, miten joku toinen mobiililaite on niin ylivoimainen toiseen nähden, kun molemmat hajoaa enemmän tai vähemmän kosteissa olosuhteissa tai vaikkapa autossa pakkasella. Minunkin laitteeni hajosi saatuan kylvyn suolaisessa merivedessä.

Vaan oli silti kiva päivä, kuviakin sain aikaiseksi, muitakin kuin tänne laittamiani.
Lumesta en nyt viitsi valittaa, sillä ensi talvena sitä ei ehkä ole, ja loskassa tarpoessani en kehtaa valittaa oikean lumen puutetta. Vaan tänään kyllä äärräpäät meinasivat syöksyä suupielestä, kun yritin Beckerin (se meidän taiteilijaseuran galleria) pihasta lähteä ja luisuin penkkan jumiin. Onneksi löytyi neljä raavasta miestä kirjailijatalolta apuun ja pääsin miniläppärini pariin. Hyviä työntäjiä olivat.

Alkuvuoden mietteitä

2011-01-06T21:05:00.003+02:00

Hyvää tätä vuotta satumaisten maisemien keskeltä. Hieman olen ärtynyt viidettä päivää kestävän päänsäryn johdosta, joten en ole kovinkaan hauskalla päällä. Siitä anteeksipyyntöni.
Art Forumin kakkososa lähti käyntiin uudella kokonaisuudella, joten sinne setelitukot pursuten. Kyseessähän on Jyväskylän taiteilijaseuran myyntinäyttely Forumin kauppakeskuksessa toistaiseksi tyhjässä liiketilassa.

Tässä iltana äskeisenä istuskelin niitä näitä jutustellen joittenkin ihmisten seurassa ja tuli puheeksi Keskisuomalainen-nimisen sanomalehden talvikuvauskilpailu. Oli jonkun tuttu lähettänyt sinne innokkaana kuviaan. Minä siitä heti valpastuin ja aloin kyselemään, josko on säännöt luettu, ne pienellä präntätyt siellä linkkien takana. Siellä nimittäin lukee näin: "Keskisuomalainen voi HYÖDYNTÄÄ ja käsitellä materiaalia PARHAAKSI KATSOMALLAAN TAVALLA (lihavointi minun)". Siis hyödyntää parhaaksi katsomallaan tavalla. Kannattaisi miettiä, mitä tuo tarkoittaa. Korvauksista ei tietenkään puhuta mitään, sillä niitähän ei makseta. Paitsi lehtitalolle.

Olisitteko valmis lähettämään runojanne runokilpailuun samoilla ehdoilla? Järjestäjällä olisi oikeus esimerkiksi myydä runonne kustannusyhtiölle, joka julkaistuaan ne kirjana käärisi rahat itselleen. Missään vaiheessa ei kirjoittajalle tulisi sentin senttiä.

Tai olisitteko valmiita lähettämään kilpailuehdotuksenne julkiseen taideteoskilpailuun. Ehdotuksenne ei voittaisi, mutta järjestäjä myisi luonnoksenne kolmannelle osapuolelle, joka toteuttaisi sen omassa yhteydessään itse valitsemiensa tekijöitten avustuksella. Tietenkään alkuperäisen ehdotuksen tekijä ei saisi siitä senttiäkään.

Minua pidettiin vanhana kärttyisänä ukkona, kun noin negatiivisesti uskalsin ottaa asian esille. Tämä on kuitenkin sen verran tärkeä asia, ja koska en voi enää olla nuori vihainen mies, niin tyydyn olemaan vanha kärttyinen ukko.

Ja kysymyshän oli kuitenkin mielipiteestä. Miksi en saa olla mielipiteeni kanssa ilman, että ihmiset hyökkäävät päälle?
-
Siitä Forumista vielä. Siellä on kolme ehdotusta, joista voitte valita neljännen kerroksen seinälle mieleisenne seinämaalauksen. Tämä on rehti kilpailu, josta voittaja saa korvauksen, eikä muitten ehdotuksien tekijänoikeuksia siirretä kenellekään. Ainoa kummallisuus tuossakin, että näytilläolevien ehdotusten mukana ei ole selostusta työstä, sen ajatuksesta, värimaailman valinnasta, teknisestä toteutuksesta etc... Olisi avannut yleisölle ajatusta varsinkin ei-esittävän työn kohdalla. Näyttää siltä, että ei ollut taiteilijaseuran edustajaa loppumetreillä mukana, sillä eihän ammatti-ihmiset olisi voineet tälläistä lapsusta sallia.

Älkää osallistuko lehtitalojen valokuvakilpailuihin. Jos kuitenkin haluatte osallistua, niin kerätkää ryhmä ja lähettäkää tuhansittain epäteräviä vääränvärisiä tärähtäneitä suttukuvia. Se on niille oikein.

kapa

Taas pitäisi artistin maksaa

2010-12-09T20:32:00.003+02:00

Meiltä taiteilijoilta odotetaan aina osallistumista pyyteettömästi ja uhrautuvasti erilaiseen hyväntekeväisyyteen. Jopa iso ei-hyväntekeväisyyslaitos, kuten Jyväskylän yliopisto pyysi tänä vuonna töitä varainhankintahuutokauppaan. Onko niin, että valtion rahoitus on tippunut ja bisnesmaailma tukee vain omia etujaan ajavia laitoksia silmälläpitäen. Siispä sivystyslaitoksen on käännyttävä köyhien kuvataiteilijoitten puoleen pitääkseen yllä humanistista opetustaan. Olen elämäni aikana jopa haaveillut sellaisesta kyselystä, jossa olisivat tiedustelleet, olisinko ollut halukas myymään töitäni heidän kokoelmiinsa. Käsittämättömän tyhmä ajatuskin minulta. Tiedän kyllä, että heillä on taidekokoelma, ja olen nähnyt niitä töitäkin, jopa laitoksen seinillä. Milloinkahan tuota kokoelmaa muuten on viimeksi kartutettu? Siis ostamalla.

Lähestyttiin myös joku aika sitten ehdotuksella olla mukana isossa näyttelyhankkeessa, jossa on mukana museoita, niin taide-, kuin muitakin ja yliopisto.
Tottakai olin kiinnostunut työtehtävästä, jopa mielenkiintoisesta sellaisesta. Näin siinä valokuvataiteilijana mielenkiintoisen työrupeaman. Selvisi sitten hyvinkin nopeaan, että eihän tästä mitään makseta, noin neljän kuukauden työstä. Minun tulisi itse hankkia siihen rahoitus - olivat kyllä auttavaisia kirjoittamaan suosituksia apuraha-anomuksen liitteeksi. Yhden anomuksen laitoin. En saanut mitään, sen verran oli iso summa matkoineen, majoituksineen ja neljän kuukauden palkkoineen. Huono työntekijä olin, kun en omaa palkkaani saanut kerjättyä.

Tämä tuli mieleen, kun lipeväkielinen TV Jyväskylän ihminen soitti ja esitteli uuden sarjan, joka on tekeillä. Tarkoitus esitellä paikalliskanavalla nelisenkymmentä eri alan taitajaa, käsityöläisiä ja taiteen tekijöitä. Kiinnostuin asiasta ja ihminen alkoi puheensa, joka muuttui pahimmanlaatuisen pölynimurikauppiaan jargoniksi. Ja tulihan se sitten sieltä vaivihkaa virkkeeseen piiloitettuna: "eikä tämä maksa taiteilijalle kuin 250 euroa". Kyselemään sitten, että meidänkö on maksettava jo teidän sisällöntuottamisesta, että taasko artisti maksaa? Mainokset on mainoksia, mutta eikö tämän pitänyt olla dokumenttia lähinnä. Loppui keskustelumme lyhyeen.

En tiedä sitten pyytävätkö tuollaiset tahot puuseppää korjaamaan seinäpaneelin repeämät omalla kustannuksellaan, putkimiehet hoitamaan vesivuodot hyväntekeväisyystyönä ja museomestarit varmaan hankkivat itse oman palkkansa ulkopuolelta laitoksen, amanuensseista puhumattakaan. En tiedä, en ole kysynyt.

kapa

p.s.
Koska puhelumme sattuneesta syystä jäi vajaaksi, niin en huomannut, että summa ei ollutkaan 250 euroa, vaan 2x250 euroa.
Kiitos korjauksesta, jonka sain.

Väärin!

2010-12-03T16:51:00.004+02:00

Pari päivää vierähti Galleria Harmoniassa näyttelyä tehdessä. Siis ripustuksessa. Opettajani Lahden opiskeluajalta, Leena Saraste, toi kuviaan vuosien varrelta. Valokuvan historiaa kommentoivat ristipistotyöt olivat mukava piriste. Kahdessa pienessä työssä löysin itsenikin. Imartelevaa. Näyttely on Luovan valokuvauksen keskuksen järjestämä. Siis Luovan valokuvauksen keskus ry. ihan virallisesti. The Centre for Creative Photography, sillä toisella, vai kolmasko se on kotimaisella.
Keskuksemme nimi on vaikea, sen myönnän - ja olen huomannut. Tosin tuo nimi on meillä ollut jo yli kaksikymmentä vuotta, joten ehkä sen olisi joku voinut oppiakin.

Tämä tuli taas mieleen, kun selailin Itellan tuomaa lehteä nimeltä aaltoja!. Kustantajaa en tiedä, eikä se mistään selvinnyt. Sen luin, että on Jyväskylän kulttuurin tiedotuslehti. Sitä en kylläkään tiedä, kuka tai mikä on "Jyväskylän kulttuuri". Joka tapauksessa, siellä galleria Harmonian näyttelytiedoissa on 2.6.-26.6. näyttely "Ihmisen kuva - Luovan valokuvauskeskuksen jäsennäyttely".
Siispä kerran vielä, se ei ole "Luova valokuvauskeskus", eikä "Jyväskylän Luovan Valokuvan Keskus", kuten myös äskettäin luin. Pitäisiköhän nimi muuttaa trendikkäästi
Crevaksi.

Ja toinen asia, mikä meni väärin, on kuvani Leenasta. Halusin tehdä hänestä potretin. Teinkin, mutta mokasin. Näyttää siltä, että on vain yksi jalka. Tosiasiassa hänellä on kaksi toimivaa jalkaa.

kapa

P.s.

Väkeä oli avajaisissa jonkun verran, mutta missä olivat meidän omat jäsenet? Ei ollut paikalla tohtoreita, ei normaalejakaan. Sehän nyt on aina ollut selvä, että "oikeat taiteilijat" eivät fotareitten avajaisiin vaivaannu.

Valituspäivä - varsinkin taittajasta

2010-11-20T19:23:00.006+02:00

Työkone paskana. Se tietosellainen. Isompi läppäri myös paskana. Vain miniläppäri mininäytöllä ja miniohjelmilla toimii.

Ei ole rahaa ostaa uutta, ei korjata vanhaa. Pitäisi tutkia ensin missä vika, ja sitten ostaa uudet osat. Itse en noista ymmärrä, joten huoltoon ja ne tunnit maksaa.

Tv alkaa musiikin soittamisen joka yö kello kolme, jos unohtaa jättää standby:lle. Huollosta soittivat, ettei ole lupaa tehdä asialle mitään, on ohjelman lähettäjän koodaus kyseessä. Ihan en niellyt tarinaa ja soitin Digitan tekniseen tukeen (YLE).
Siellä mies ei myöskään niellyt tarinaa. Katsotaan, kun tulee laite takaisin Giganttiin ja aloitetaan keskustelu asiasta. Digitan mies haluaisi myös osallistua tuohon keskusteluun. Sen verran kummasteli tuota tarinaa.

Englannissa kameran takatelkkari hyytyi tuon tuosta. Piti laitta JASsille takuuhuoltoon, mutta täällä toimii moitteettomasti. Ilmeisesti Nikonin D700 ei ole
suunniteltu Brittein saarten ilmastoon. Turha sitä JASsille on lähettää, tuleetakaisin vielä laskun kanssa ja kommentilla: ei vikaa.

Families of Food -kirja sitten saapui viimein tännekin. Meikäläisen osuus 28 sivua. Komea hieman yli parisataasivuinen opus, jossa kaikki kahdeksan valokuvataiteilijaa edustettuna. Tekstiäkin kivasti. Kuvat komeasti koko aukeaman kokoisena, triptyykkejä kun ovat. Vaan ei ole taittajalla ollut kuvanlukutaitoa, oma lay outtinsa ilmeisesti vain mielessä. Useissa kuvissa olin laittanut pääkohteen keskelle, siis ihmisen. Sinne ne piilotettiin taitteeseen. Tuossa muutama esimerkki.
Yksi kuva oli sarjasta jätetty pois, ei siinä mitään, mutta juuri se, jossa mielestäni ilmenee koko unkarilainen ruokakulttuuri. Koko sarjan ehkä tärkein kuva - mielestäni.

Viime tippaan kun jäi kirjan toimittaminen ja painatus, niin emme me taiteilijat nähneet taittoa ja kuvavalintaa etukäteen.

Ja päivän päätteeksi eräs ihminen soitti ovikelloa ja tuohtuneena sekoili aivan kummallisesta asiasta, joka ei koskenut häntä laisinkaan.

Siis on syytä nyt vetää lärvit.

Olkaa ihmiset kilttejä toisillenne.

kapa

Paluu arkeen

2010-11-03T14:40:00.003+02:00

Kotona. Auto haettu huollosta. Tuulilasi vaihdettu, viat korjattu, osia uusittu, katsastettu. Siinä kuulkaas sataset lenteli vikasuuntaan, ja komeasti. Lompakko niin ihmeen kevyt ja vierellä uhkaavasti törröttävä laskupino - ah, niin ihanan raskas.
Tytöt ottivat reissussa rähjääntyneen hyvin vastaan. Siitä heille kiitos.

Kotiläppäri sekaisin, työkone mustana. Mitään ei näy. Joku epämääräinen naksutus kuuluu sisältä. Vain miniläppäri toimii. Miten sitä nyt töitä tehdään? Onhan noita koneita tietenkin kaupat pullollaan, mutta kun rahat meni, eikä riitäneetkään.

Viimeisenä päivänä Nidderin laaksossa tekojärvelle. Kostean tihkusateisen sumuinen ilma. Vaan paikalla oikea ajoitus. Padolle saavuttuani pilviverho hieman repesi, ilma rasvatyyni ja sopiva harmaus, siis kuvaamaan ja nopeasti. Kymmenen minuuttia ja alkoi pieni tuuli tuivertaa, rikkoi veden pinnan ja lumous oli tipotiessään. Hetki oli kuitenkin muistikortilla tallennettuna. Olin tyytyväinen. Jäi hyvä mieli kotimatkalle.

kapa

Black Sheep

2010-10-29T20:48:00.001+03:00

Olen täälläoloni aikana ihmetellyt, että mistä tuo maukas Black Sheep niminen kuparinruskea korkeasti vaahtoava juoma on peräisin. Eilen alamäkikävelyn aikana luulin ratkaisseeni asian. Kuvankin otuksesta sain otettua, vaikka ei ollut eläiobjektiivia matkassa, ihan vaan sellainen 2,8/24-70 Nikkori, mikä se nyt on nimeltään se tavislasi, kitti? Sillä kuvasin vasten aurinkoa ja muutin kuvan vielä
mustavalkoiseksi, jotta olisi enemmän ennenvanhaisen kuvan näköinen.

Meillähän noita ei pellolla juuri oleskele, joten ei saada myöskään sitä herkkujuomaa. Tuosta ne kai sitä lypsävät?

kapa

Kuilun reunalla

2010-10-28T23:02:00.004+03:00

The Coldstones Cut

Ja tuossa kaivos

Värikynää on täälläkin käytetty

Viimeinen toimiva kaivos/avolouhos näillä seuduilla tuli katsottua. Suuremmilta kipuamisilta säästyin, sillä sain autokyydin lähistölle. Takaisin kävelin urheasti. Jalkoihin vain ottaa tuollainen pitkä ja jyrkkä alamaki.
Kuukausi sitten reunalle saatiin valmiiksi lontoolaisen kuvataiteilija Andrew Sabinin ympäristöteos, joka toimii samalla katselupaikkana louhokselle. Eräänlainen mikrokaupunki katuineen. Odotin siltä enemmän veistoksellisuutta, mitä se sitten tarkoittaakaan. Minulle se nyt tarkoittaa juuri sitä, mitä sanoin.

Ne parhaat kaverit

2010-10-26T22:15:00.002+03:00

Sehän täällä on mukavaa katseltavaa, kun ihmiset tulevat parille pintille koiransa kanssa. Meillähän tuollainen ei tule kuuloonkaan. Johan olisivat terveysviranomaiset käsirautojen kanssa poliisien avustamina viemässä autiolle saarelle loppuelämäksi.

kapa

Pubi-ilta GirlFriendin kanssa

2010-10-23T15:25:00.002+03:00

Eilen oli pubissa musiikki-ilta. Akustista laulantaa ja soitantaa countryhengessä. Tunnelma melkein kuin kirkossa. Odotin hieman hurjempaakin menoa. Parisen tuntia siellä ja tihkusateessa kotinurkille. Nyt on pyykki pyörimässä, mutta imuroimaan en kyllä rupea. Täällä muuten pöly lentää, on kokolattiamattoa vaikka muille jakaa. Kennonpuhdistajan paratiisi.

Toimivat nuo kuvat mustavalkoisina paremmin. Väriähän tietysti originaalit.

kapa

Oh, my cap!

2010-10-21T23:48:00.003+03:00

Huh! Olipa järkyttävä alku kyläilylleni! Hieman ennen puolta päivää lähdin maleksimaan ja ei mennyt kuin pikkasen yli sata metriä, kun iski tuulenpuuska vasten ihmistä niin kovalla voimalla, että lakkini nousi ilmaan. Siis se emmerdalejunttilippikseni, johon olen niin kovasti mielistynyt. Nopea ympäripyörähdys sitä noutamaan, mutta ei ollut missään. Siis ei missään! Kadonnut oli kuin se kuuluisa pieru sinne aavikolle, Kalahariko se oli vai mikä. Mietinnän paikka, ja ankara. Miesihmisen looginen päättelykyky oli otettava ankarasti avuksi: vieressä korkea kiviaita ja takana yksityisalue. Löytyi portti suljetulle alueelle ja sinne mennessä pari lisää. Niiden takana kynsisaksilla leikattu vihertävä ruohikonpläntti, jonka keskellä rakkainpani makasi maassa. Rohkeasti astuin pyhäkölle ja nappasin päähineeni turvallisesti hoivaani. Sinne oli mokoma lennähtänyt. Hieman kyllä toruin moisesta kurittomuudesta. Säälin tunne kuitenkin valtasi mielen ja oli sitten vietävä tuo hetken kuluttua pubin lämpöisen takan ääreen rauhoittumaan. Oli kyllä sydänkohtaus lähellä.

Hieman auringonlaskun jälkeen sitten taas pyörölaatikkopäähinemiestä tapaamaan kuvauksen merkeissä. Tänään oli vielä vihaisempi kuin eilen. Hyvä, ettei silmille käynyt. Niinpä jäi tuo paikka lopullisesti kuvaamatta. Ekalla kerralla taisi mies olla jotenkin päiväuniensa jäljiltä vielä sekaisin, kun osoitti jonkin asteista ystävällisyyttä. Olisi ollut mukava saada tuo dokumentoitua, kun oli se paikka, joka antoi lopullisen potkauksen tälle kuvausprojektilleni. Vaan pitäköön paikkansa. Kadun toiselle puolella sitten mustapartaisen ravintolaan, kuvaukset hoitoon ja ruuat päälle. Tulihan sitä taasen jotain saatua aikaiseksi.

Not today-day

2010-10-20T22:33:00.003+03:00

Kirkas oli ilma, ei pivenhattaraa. Kylmä. Kova syksyinen valo ei innostanut kuvaamaan.
Auringon laskettua oli puolisen tuntia aikaa hoitaa yksi projektiini liittyvä kuvaus, sillä vain silloin oli valo sopivaa. Ensimmäistä kertaa kun kun kävin kyselemässä, niin oli herra Pyöreälakki sen verran kiireinen ja sanoi yksin olevansa, että pyysi tulemaan myöhemmin. Hymyä oli täynnä ja kohtelias. Toisella kertaa sama juttu. Tänään kolmannen kerran yrittämässä, ei ollut yksin, mutta väsyneen näköinen ja ärtynyt. Jospa huomenna vielä, ja ellen onnistu, niin sitten saa olla.

Siis ruuasta lohtua ja Wine Houseen. Muutamana päivänä olen ohi kulkenut ja kiinni on ollut päivällä . Nyt ohi kulkeissani huomasin väkeä sisällä, ja niinpä uskaltauduin sisään ja italialainen ravintolahan se. Pizzan tilasin nälissäni ja talon viiniä lasillisen. Jälkisuuaksi tiramisu ja espressot. Enemmän nuo jälkiruuat maksoivat (ne ei ihan), kuin itse pizza ja pizzakin lähes tuplat mitä Jyväskylässä. Meillähän nuo pizzat ovatkin käsittämättömän halpoja. Tiramisua olen aina pyrkinyt maistamaan eri puolilla kulkeissani. Aina ovat olleet erilaisia - ja parempia kuin se kerran itse tekemäni lättänäkakku..

Tänään olen kuvannut yhden vaivaisen ruudun. Laitan sen teille nähtäväksi.

kapa

Luppopäivä

2010-10-18T22:21:00.002+03:00

Tuulee, harmaata, sateista. Poissa eilisen kuulas syyspäivä. Siis sopivaa laitella tänne kuvia Pyhän Marian rauniakirkon hautausmaalta. Huomenna sitten projektin kimppuun. Jos saisi tällä viikolla kuvaukset hoidettua, niin jäisi vimeinen viikko patikointiin ja turistikuvauksiin. Eiliseltä turistireissultakin tarttui mielestäni oivia kuvia. Kyllä tuossa maisemakuvauksessakin jotain piilee, vai onko vain vanhojen pierujen harrastus? Tekisi melkein mieli hommata sellainen puinen fieldi. 6x9 Limppukin
olisi käypänen, saisin jopa syötettyä negat filmiskanneriini. Toisaalta kunnon panoraamapää tulisi halvemmaksi, sillä kun vetäisi sellaisen kahden kerroksen ja kymmenen ruudun pläjäyksen, niin... Tai sitten ei.

Maisemapäivä

2010-10-17T19:19:00.002+03:00

Mikäs sen sopivampaa sunnuntaina, kun lähteä patikoimaan.Tänne kerääntyvät keski-ikäiset motoristit hienoilla pyörillään ja sitten perienglantilaiset patikoitsijat reppu selässä ja kävelysauva kädessä. Sen verran ovat köyhää väkeä, että ei ole varaa heillä ostaa kunnon kävelysauvoja kuin yhdet pariskunnalle. Sitten jakavat ne kristillisesti tasan kumpaisellekin. Perunkirjoituksessa siirtynevät uudelle sukupolvelle. Olisi bisneshenkiselle paikka myydä Nordic Walkia. Eiköhän ne ruotsalaiset kohta? Tosin ovat täällä sen verran perinteitä kunnioittavaa väkeä, että saa olla lipeväkielinen kaupparatsu.

Puolitoista tuntia kohtalaisen kovaa ylämäkeä alkoi jo tuntua. Maisemat kyllä sitten taas palkitsivat. Oli sellainen maisemakuvauspäivä. En mennyt patikoitsijoitten poluille, niille ei kannata täällä viikonloppuna astua, jos haluaa olla enemmän omassa seurassaan. Viljeltyä on maisema ja lampaitten hyvä olla. Vaan ei ole turistin hyvä lailliselta tieltä poiketa, tulee mitä lie kuulia takamuksiin. On se aika vuodesta, kun lampaita kuskataan teurastamoille. Sillä ei kylläkään ole mitään tekemistä noitten kuulien kanssa. Joitakin määkijöitä tuolla vielä näkyi olevan, ja kohtalohan niilla on kova, mutta olot näyttävät olevan siihen asti siedettävät. Sen kyllä täällä huomaa lihan maussakin.

Vaan kyllä Black Sheep maistui alhaalla kylässä. Lasissa tarjosivat. Ei edes haarukkaa tarvinnut, sen verran oli pehmeää.

Sopivan tuntuinen valo kuvata

2010-10-16T20:02:00.002+03:00

Iltapäivän kylällä maleksiessa ja välillä pubissa paintillisella käpsyttelin kämpille päin jalusta vasemmassa kädessä ja ruokakassi oikeassa, sekä kamera olkapäältä roikkumassaa. Avautui arkkitehtuurikuvaajalle oiva näkymä kuin salamana. Jalusta maahan, kassi myös ja nopeasti kamera olalta ja kuva. Kesti tuo valo vajaan varttiminuutin verran, mutta ehdin painaa näppylää. Vinossahan tuo on,vaan kun en näillä miniläppärini ohjelmilla saa suoristettua, jotta tyytykäätten mitä annetaan.

Ovat minusta sympaattisen näköisiä nämä talot. Valokuvaajalle tuottaa vain vaivaa hohtavan valkoiset ikkunankarmit.

Jalustaa kantelin, kun kuvasin projektiini yhden uuden kohteen. Muutenhan tuo hankaloittaa tälläistä spontaania polttelua. Kastuinkin tänään.

Omenoita, banaania, juustoa kahta lajia ja punkkua. Mukava iltapala. Mukavuudesta tuli vielä sellainen mieleen, että on miellyttävää havaita tuo pubitunnelma. Iloisia ihmisiä, ei humalaörveltämistä, takassa hiili palaa lämpimällä liekillä ja koirat makailevat lattialla, jotkut ovat sylissäkin.

Perjantai 15.10.

2010-10-15T21:16:00.007+03:00

Ilma viilenee, silti jotkut tulevat ulkona t-paidassa käsivarret paljaana vastaan. Joillakin ukoilla shortsit. Ei ihme etteivät lämmitä, kun ovat noin kuumaverisiä. Meikäläisellä, joka on jääkarhujen maasta, on t-paidan päällä ohut flanellipaita ja sitten tuo kuvassa näkyvä Stealth Gearin fotoliivi/takki-yhdistelmä. Eikä yhtään ole kuuma.

Sikäli antoisa päivä, että kaksi kuvausta hoidettu, sain sen autokorjaamon Remontti-Reiskankin kuvattua. Sellaisia miljöö/arkkitehtuuri/henkilökuvia on tulossa. Outo ilmaisu, mutta sittenhän näette, kun kotosuomessa saan ne käsiteltyä. Ennen en tarjoa noita näkyville. Vallitsevaan valoon olen päätynyt, ja osasyy tietenkin on se, että minkäänlaista keinovaloa kameran omaa tuikkua lukuunottamatta ei ole rasitteena. Mennään luomuna ja säitten armoilla. Ainoa valaistuksen hallinta on se, että ihmiskohde sijoitetaan valaistuksen kannalta suhteellisen sopivaan paikkaan.

Perjantain kunniaksi aasialaisessa ravintolassa ja jo tuli isäntä, tuuhea musta parta sojossa juttelemaan sitä kuuluisaa small talkia, johon ei meikäläinen ole tottunut kotomaan kielelläkään. Siinä sitten käytiin viime kesän ja talven säät ja maittemme eroavaisuudet sen suhteen. Vuodenajat jne... Kolmas kerta kyseisessä paikassa ja ensi viikolla uhkasin tulla kuvaamaan. Toivotti tervetulleeksi. Alhaalla kadulla luki hinnastossa, että ovat lopettaneet alkoholijuomien myynnin, mutta omat pullot ovat tervetulleita. Viereisestä Sparista sitten kylmä oluttölkki taskuun ja sisälle.

kapa

p.s.

Jos Emmerdaleen tarvitaan lisää väkeä pubiin rekvisiitaksi, niin tässä yksi vapaaehtoinen. Rooliasukin on jo hommattu.

Korjasin pari virhettä.

Mainio päivä

2010-10-14T19:48:00.003+03:00

Tuli nukuttua aamulla pitkään ja sitten baanalle. Ei ollut Remontti-Reiska pajallaan, joten se ohitettiin. Kaksi kuvausta sentään sain suoritettua. Ensimmäiset fish and chipsit täällä kituseen ja taisi tuo mössö jäädä viimeiseksi. On nyt ainakin tämän päivän rasva-annos saavutettu. Kotimatkalla sitten oli pakko saada jotain raikasta, siispä omenia ostamaan. Puotiin kun astuin sisään, niin jopa ystävällinen puodinpitäjä heti tervehti, että "terve Kapa, mites hurisee, kuinka on kuvaukset menneet". Ja varmasti oli ensimmäinen kerta, kun tuohon kauppaan eläissäni olen astunut. En kyllä muista ukkoa aikaisemmin tavanneeni. Julkisuuden kiroja ;-) Punkkupullo ja pari banaania sitten omenoitten lisäksi. Että näillä mennään, ainakin tämä ilta.

Kamera reistailee. Tosin epäsäännöllisen säännöllisesti. Onneksi on GirlFriend varalla, jos kokonaan lopettaa yhteistyön.

Tapahtumia

2010-10-13T20:50:00.002+03:00

Aamupäivällä tuli seurattua suorana lähetystä Chilestä. Sieltä vihdoin putkilosta ihminen ilmestyi. Todellista tositeeveetä. Jotenkin suuria tunteita herättävää. Onhan tuosta tehty elämää suurempi mediatapahtuma, mutta kyllä kaiken maailman turhakkeet, kuten BikkuBrothersit jää toiseksi. Tosin olen vain kerran elämässäni tuota turhaketta katsonut, ja silloinkin ensimmäisellä tuotantojaksolla. Kiitti, mulle riitti.

Tänään kuvattu kaksi kohdetta ja puhuttu huomiseksi yksi. Homma alkaa aueta. Ihmiset ovat täällä ystävällisiä ja kohteliaita, ei sellaisia jenkkien mairean lavliailaavjuu-tyyliä.

Täältä löytyy kaksi pubia, tänään olin eka kertaa siinä minulle toisessa. Söin lammasta. Maistui. Sisään pelmahti sama täti ukkonsa kanssa, joka oli nimitellyt minua aikaisemmin toisessa pubissa nuoreksi herraksi ja ystävällisesti hymy naamalla tervehti. Lötyy jo tuttuja ;-)

Isäntäväen tytär pelmahti kotokylään ja pisti heti lämmöt päälle. Nousi meikäläisen huoneen lämpötila yhdeksääntoista ja piti jo ikkunaa avata, kun tuli hiki. Onneksi vanhemmat sentään tulivat hätiin ja nyt pidetään sellaista kohtuullista 16 astetta illalla. Aamulla sitten kotoisat 13. Toivat kyllä lämpöpuhaltimen, jolla voi tohottaa, jos oikein kolottaa.

Kaikki talot täällä ovat samaa harmaata kalkkikiveä, jota täältä louhitaan. Väriläiskiä kuitenkin siellä täällä, yleisemmin sinistä ja punaista, ja kolmantena kiiltävä musta. Kiiltäviä ovat nuo muutkin kaksi väriä.

Alku on hankalaa

2010-10-12T21:35:00.002+03:00

Minulla on aina ollut hankalaa aloittaa uusi projekti. Nyt on mennyt viikko huuhaillessa ja mietiessä, kun kaikki on kuitenkin erilaista mitä mielikuvitus tuotti ennen matkaa. Tänään kuitenkin pääsin alkuun. Joitakin luonnoksia olin jo kuvannut ja katsellut paikkoja "sillä silmällä". Keli oli syksyisen kuulas ja aamun jälkeen pilvetön. Siis mahdoton valo valokuvaajalle, mutta mitä mainioin keli patikoitsijalle. Neljän maissa kuitenkin valo, tai oikeammin valottomuus, lankesi ensimmäiseen kohteeseeni sopivasti ja sain kuvat otettua. Viinikauppa tietysti ja kaupan omistaja.
Iso kynnys ujon valokuvaajan lähestyä tuntemattomia, ja vielä tankeroenglannilla. Vaan näillä eväillä mennään.

Tuossa matkakuva Englannin vanhimmasta karkkikaupasta. Rakennus 1600-luvulta ja kauppa perustettu 1800-luvulla. Jollekin piti muistaakseni tuoda tuolta tuliaisia. Muistaisipa vaan, kenelle.

Sunnuntaikävelyä

2010-10-10T23:37:00.002+03:00

Sellainen leppoisa sunnuntai. Pientä kävelyä edestakaisin, välillä teehuoneessa teellä ja pikkupurtavalla. Laitan tuosta kuvan näytille, ettette luule, että vain yleisessä talossa istutaan. Pubissa sitten yksi bitteri ja käpillä illallinen. Meni päivä kutakuinkin kohtuullisesti. Pubissa vanha rouva loihe kyselemään kuvistani, kun tiirailin niitä takatelkkarista. Nimitteli meikäläistä "nuoreksi herraksi", mikä tietysti toi päivään sopivaa ilonpilkahdusta. Täällä saa tottua siihen, että vieraatkin alkavat jutella ja polulla vastaantulevaa aina tervehditään. Lippalakkinaamiointi on myös tuottanut tulosta, sillä tänään jopa kaksi turistia tuli kyselemään paikallisia asioita. Ilmoitin kohteliaasti en tietäväni.

Nyt vatsa on täynnä ja miniläppärilläni säätelen kuvia jonkunlaiseen kuntoon. Sellaisia enemmänkin turistiräpsyjä, joilla ei ole projektini kanssa mitään tekemistä. Katsotaan sitten, kun ovat esityskunnossa ne sitä varten kuvatut.

Sigulin 70-200 millinen nokalla taivalsin ja alussa meinasi mennä hermot ja D700:n lentää jorpakkoon, kun ei valotus osunut kohdalleen. Kummallista poukkoilua sinne sun tänne. Vaan löytyihän siihenkin syy, oli joku laittanut valotuksen haarukoinnin päälle. Sattuuhan sitä.

Tälläistä täällä

2010-10-09T22:58:00.002+03:00

Päiväkävelyllä jokivarressa. Pientä sadetta ja sitten aurinkoakin. Ilmat vaihtelevat nopeaan tahtiin.

Panorama Walkia pitkin alaspäin. Huomattavasti mukavampaa, kuin ylös kipuaminen. Tuolla tuo Pateley Bridgekin näyttäisi alhaalla oleva. Kotipaikkani.

Auringonlaskun aikaan hieman huurteisen ikkunan läpi kuvattu iltamaisema. Tuli kiva efekti noihin valoihin.

Lauantai 9.10

2010-10-09T22:42:00.002+03:00

Aamupäivällä kirjastoon netin ääreen. Ikkunassa oli isolla, että on auki 10-12:30. Vaan ei ollut. Täti siellä jotain pöydän äärellä tuherteli, mutta visusti piti oven kiinni ja salin pimeänä. Kämpillä tosin on ihme tapahtunut, Debbyltä sain salasanat ja nyt langaton verkko näyttää pientä pykälän poikasta. Kaksi tuntia tuhrasin, ennen kuin sain yhteyden toimimaan. Nyt sitten postaillaan, kun yhteyksiä annetaan.

Sellaista kevytharjoittelua olen kameralla tehnyt, ensi viikolla sitten töihin. Eiköhän tässä vielä näyttelykelpoisiin juttuihin ylletä.

Yöllä heräsin kolmelta ja huomasin, että patteri oli kylmä. Lyhyt on siis lämmitysaika. Olisiko iltaseitsemästä puolille öihin. Ei ihme että on kalsaa ja kosteaa. Nyt tosin lämmitysaikana jo lähentelee seitemäätoista. Homekin sängyn alta nurkasta tuoksahtelee. Satavuotias talo muistuttaa olemassaolostaan.

2010-10-09T22:37:00.002+03:00

Akka ja kissa ne kadulla kulki.

7.10.
Kolmas päivä pikkukylässä. Tulo oli rasittavaa,illalla junalla Helsinkiin, yöllä lentoasemalle ja aamulla lento Manchesteriin, sieltä junalla Leedsiin, jossa vaihto ja määränpäänä Harrogate. Debby vastassa ja autolla Pateley Bridgeen, kukkuloitten ympäröimään laaksoon. Ilma oli kesäinen, jopa lämmin. Talossa sitten vähemmän lämmintä, kostean kalsa huone, mittari näytti viittätoista astetta.
On heillä lämmityssysteemikin, päivällä tietenkin kiinni. Illalla seitsemältä alkaa kuulua patterista lorinaa ja pientä lämpöä virtaa toiseen päähän laitetta. Peitto kuitenkin on paksu ja kun laittaa urheilukerraston päälle, niin hyvin nukkuu fotari parin yömyssyn kulautettua. Single Maltia tietenkin. Sellaista pehmeää ja muhevan turpeisen tervaista. Aamulla varhain se lämmön puolikas siitä patterista tietenkin sulkeutuu.

Täällä siis ollaan neljä viikkoa. Maisemat ovat houkuttelevia, jonkun verran olen kävellyt ja kiivennyt jopa yhdelle kukkulalle mahani kansa. Tekee hyvää tuommoinen ihmiselle. Auto pitäisi olla, mutta kun ajavat väärää puolta näitä kapeita teitänsä, niin ei oikein houkuta vuokraaminen varsinkaan kun siihen ei ole varaa. Tiukalla ovat varantoni, syödäkin kai pitäisi.

Aamupalaksi piirakkaa, sellaista englantilaista pyöreää jonkunlaiseen murotaikinaan leivottua, sisällä tuhtia tavaraa, ei kuten meikäläisten lihapiirakat ja pasteijat, joista saa suurennuslasin kanssa etsiä kelmeän makuista lihariisimössöä. Pois tuollainen, täällä on vaihtoehtoja, Breakfast Piekin sisältää kaikki kunnon englantilaisen aamiaisen tavarat makkarasta ja pekonista lähtien. Ja sitten ne monet muut lihaisat chutneylla maustetut kaverinsa. Teurastajan puodista niitä saa, eikä ole muovikelmussa hautuneet, rapea on kuori ja taatusti tuoretta. Pitävät täällä arvossa tuoretta ja laadukasta ruokaa, mieluiten lähialueella tuotettua. Pois markettien muoviin pakatut massatuoteet.
Pakon edessä sitten jonnekin hevon kuusessa olevaan isomman kaupungin markettiin. Ei olla menty
siihen kuin meillä, että erikoiskauppojen hinnat hipovat pilviä ja pakko hipsiä Liideliin ja Rismaan.
Tottahan laatu maksaa hieman enemmän, mutta kun se maksaa paljon enemmän, niin asiakkaat vähenevät ja hinnat nousevat vielä enemmän, kunnes asiakkaat kaikkoavat ja sekin ihanuus loppuu.
Siellähän sitten ostelet vakuumipakattua tai muovikelmussa pehmennyttä massatavaraa. Omapa on valintamme, tosin Ässän ja Koon tarkoin suunnitellun ohjelman mukaisesti. Täällä muuten nuo lihaisat piirakat maksavat punnan verran, hieman yli euron.

Ilmat täällä vaihtelevat nopsaan, nyt näkyy sinitaivasta ikkunasta. Menenpä piipahtamaan kirjastossa, jossa on kuulemma paikkakunnan ainoa yleisölle käytössä oleva nettiyhteys. Jospa saisin tämänkin postattua. Langattomasta yhteydestä on turha haaveillakaan. Siispä tämä sepustukseni ulkoiseen kovalevyyn, toivottavasti sen saa kytkettyä kirjastotädin maksulliseen koneeseen. Liitteenä ensimmäinen kuvani täältä. Iltapäivän näkymä ikkunastani heti saavutuani.

…

Niinhän siinä tietenkin kävi, että kirjasto oli tänään kiinni. Vaan lämmin oli päivä. Minulla vaatetta vaikka muille jakaa, kun paikallisista osa kuljeskeli t-paita päällä. Iltapäivän loppupuolella kämpille ja ikkuna auki, jotta paikka kuivuisi ja hieman lämpenisi. Nokosten jälkeen jo 17 astetta, mitä lienee myöhemmin illalla, kun vedet lorisevat kuumana patterin sisuksiin? Homeen hajukin satavuotiaan talon huoneen nurkasta tuntui vähenevän. Tai sitten siihen alkaa tottua.

Kuvausidean olen kypsytellyt kevyen patikoinnin aikana ja tänään jo uskaltauduin kitarakauppiaan juttusille kuvauslupaa kerjäämään. Myötämielisesti suhtautui, mutta ei kuvausta tänään, sillä valitteli olevansa väsyneet näköinen. Liekö ollut edellisenä yönä pitkäkin kitarointi? Ujo suomalaisukko on pakotettu kommunikointiin. Vaan itsehän olen tätä kerjännyt. Palailen jalustan kanssa hommiin.

Muuten hauska, tai oikeastaan hieman kiusallinen juttu on tullut eteen. Vaivojani en valittele, kunhan ilmoitan syöväni pilleriä sydämen rytmihäiriöihin. Aamulla puolikas ja illalla loput. Nyt on vaan käynyt niin hauskasti, että huoneessani piisaa sen verran kosteutta, että kun puristan (ilmatiiviin?) folion auki, niin ulos tulee pelkkää jauhoa. Kotona sieltä sukelsi napakka nappi, jonka taitoin puolikkaaksi. Haloo EU! Vaadin tiukempia pilleripakkausdirektiivejä saarivaltakuntaan!

Pateley Bridge

2010-10-08T15:04:00.003+03:00

Ostin lippiksen, sellaisen aitoenglantilaisen. Nyt en erotu mitenkaan paikallisista maajussielakelaisista.

Taalla ei ole ihmisen lupa kulkea vapaasti. Julkinen polku joen varrella. Maisemat ovat kauniit.

Ovat laitteen laittaneet yksikseen seinalle killumaan. Siksi on hieman myrtsi.

Ensimmainen kuvani taalta. Iltapaivainen nakyma kampilta.

Perilla keskella kumpujen. Tekstiakin kirjoittelin, vaan kun ei tama kirjaston maksukone niita suostu aukaisemaan. Tyytykaatte sitten muutamaan kuvaan nailta seutuvilta. Yrittelen tallentaa illalla eri muotoon ja palailen tanne, kun suostuvat pitamaan laitostaan auki.

oomaigod

2010-10-03T00:11:00.003+03:00

Hurja ilmiö on tapahtunut, ehkä syynä avajaisten jatkoilla tapahtunut liiallinen alkoholin nauttminen. Vaan hauskaa oli. Jyväskylän taiteilijaseuran 65-vuotisnäyttely kyseessä. Tämä siis kehäkolmosen ulkopuolella, jossa on elämää, muutakin, kuin karhujen.

Vaan lähtö on edessä. Kuukaudeksi North Yorkshireen. Sieltä sitten lisää, jos yhteydet toimivat.

Ja se ihme, se hurja ilmiö. Harmaaseen päähäni on alkanut ilmetä kummaa juurikasvua, jonka hämmästyksekseni huomasin pääläkeani ajellessa. Hiukseni tummenevat. Onko pimeän ikuisuuden lähestymisestä viestiä, sellaista mustaa huumoria? Tiedä häntä.

Pelko persiissä, mutta uho päällä

2010-09-28T00:35:00.002+03:00

Vallanvaihto on edessä. Emäntä tulee kotiin torstaina ja meikäläinen suuntaa nokkansa North Yorkshireen vastavuoroisesti neljäksi viikoksi. Pysyy perhesopu pariskunnalla, tätä ovat useat tutut kommenteissaan heitelleet ;-)

Neljä viikkoa Pateley Bridgessä, nummien saartamana, hyvä jos bussi kerran päivässä jonnekin liikahtaa. Noilla seuduilla, kuka missäkin, jotkut meidän nelikosta Scarboroughin rantoja kierrellen. Kaksi graafikkoa, yksi tekstiili ja minä onneton, jonka pitää tehdä se tärkein työ siellä. Ei riitä mielikuvat, ei tunnelmat. Pakko saada kaikki tehtyä siellä. Sama kuin Budapestissa vuodenvaihteessa. Kotiin ei ole tulemista, jos ei ole tavaraa kapsäkissä.

Vaan kuvassa olevan viitoittamaa tietä. Eespäin, eespäin ...

kapa

Mölkkypäitten touhua (historiapäivitys)

2010-09-11T15:58:00.004+03:00

Hesarista tänään lueskelin pikku-uutista Ranskan mölkkymestaruuskisoista. Jutun alussa kerrotaan, että mökkipelinä suosittu petankin johdannainen kehiteltiin Suomessa 1990-luvun lopulla. Voin kyllä tässä valistaa, että me pelasimme tuota peliä jo 70-luvun lopulla, kun isäni teki pulikat mökillämme. Samat olivat säännöt kuin mölkyssä vain sillä erotuksella, että heittokalikan nimi oli molkka ja siten myös peli oli nimeltään molkka. Oli jo lapsena pelannut tuota Sortavalan maalaiskunnassa Karjalassa. Ja jos otamme vielä huomioon, että isäni oli syntynyt vuonna 1915, niin uskallan väittää, että ei Hesarin tieto voi pitää paikkaansa. Tämä nyt vain tuollaisena pienenä infopläjäyksenä.

kapa

Pönttöpää

2010-09-10T14:24:00.003+03:00

En ole käynyt työhuoneella muutamaan päivään. Asioita olen hoidellut netin välityksellä, mitä on ollut tarvis. Ja lopun aikaa laiskotellut hömppäteeveetä katsoen. Jotenkin mukava näin, kun voi samalla vahtia Elliä, ettei nuole "hot spottejaan". Pari kertaa päivässä rasvausta ja sen jälkeen pönttö pariksi tunniksi ja tietenkin yöksi. Ei se tunnu tuota pönttöä rakastavan, mutta on jo alkanut tottua siihen, antaa laittaa ilman takaa-ajoa.

Pienellä budjetilla yritän elellä, näyttelystähän ei tietenkään myyty mitään ja North Yorkshire odottaa. Tänään leikiskelin ukrainalaisella 80/2,8 tilt-shift objektiivillani. Kun on perusasiat takaraivossa, sen verran on palkkikameraa väännelty, niin nopeasti tuohon pääsee sisälle. Tuossa Pönttö-Ellistä muotokuvatus. Täydellä reiällä ja tiltti tapissa. Käsivaralta 3200 ISOlla. Tuosta ominaisuudesta pidän D700:ssani, ei pahemmin kohise tuollakaan herkkydellä. Pitää vaan osata valottaa oikein.

kapa

P.s.

Taisi jäädä profiili AdobeRGB:ksi, joten voi näkyä useimmilla väärän värisenä ja taitaa muutenkin värit heittää, kun kotona miniläppärillä tuon käsittelin.

Näyttely on ohi

2010-09-08T22:22:00.002+03:00

Setse kuvat on poistettu Galleria Harmonian seiniltä. Tyhjänpäiväinen juttu Keskisuomalaisessa. Ei kritiikkiä.

Loppuu näinä päivinä Juvallakin Kuninkaankartanossa näyttelyni, Hollannissa Haagissa taas on alkanut "Lightgevoelig"-näyttely, jossa on mukana yksi installaationi. Rahat olivat tiukassa, joten en päässyt paikan päälle edes sitä tekemään, vaan netin välityksellä hoidettiin asia. Barney sen sinne komeasti rakensi. Tuossa sellainen työkuva siitä.

Valenciassa Espanjassa SETSE-näyttely avattu ja kirja julkaistu. Rapiat päälle 200 sivuinen opus, jossa kaikki kahdeksan valokuvataiteilijaa mukavasti esillä. Odottelen lämpiäisiä, olen vasta nähnyt pieneltä ruudulta taittoon menevän version. Oli puolalainen graafikko kummallisen ajattelemattomasti iskenyt nuo triptyykkini kaikki täydelle aukealle keskelle siten, että muutamista kuvista tärkein (ihminen) todennäköisesti jää taitokseen piiloon.

Tekstiä paljon mukana, saa nähdä onko paljonkin akateemista taidejargonia. Oma tekstiosuuteni ei sitä ainakaan ole. Hieman odottelen jännityksellä ovatko stilisoineet (sensuroineet), sillä seassa pientä kritiikinpoikastakin omaan ironiseen, mutta lempeään tyylini kirjoitettuna.

Emäntä Scarborough:ssa kolmisen viikkoa, minä sitten Pateley Bridgeen kun palaa, lennot jo tilattu. Nyt ollaan Ellin kanssa kahdestaan. Pönttöpään kanssa vielä viikko. Sitten toivottavasti on päästy "hot spoteista" eroon. Ei se siitä pöntöstä tykkää, vaan minkäs teet.

kapa

Viilenee

2010-08-17T22:08:00.003+03:00

Tuntuu viilenevenän. Ilmakin. Risteily Päijänteellä Valokuvakeskuksen kesänäyttelyn avajaisiin Villa Cáweniin oli antoisa. Paluumatkalla ihmiset iloisia ja puheensorina peitti jopa koneen kurnutuksen. Keskellä selkää heitimme liikaa avaisjuomia nauttineet kannelta jorpakkoon, ja matka jatkui. Oheisessa kuvassa yksi heistä. Muikkukeitto oli tuhtia ja voita ei ollut säästetty. Hyvää ja täyttävää.

Viime keskiviikkona avattiin Harmoniassa Gáti-Kapa-näyttely. Väkeäkin oli loppukesän lämmöstä huolimatta. Ei moitteen sanaa meikäläisen kuvista, vaan kuka sitä nyt avajaisissa alkaisi moittimaan. Ei Vakkarissakaan moitittu. Sieltä vielä suhteellisen tolkuissa pyörällä kotiin.

Afrikka-näyttelykin loppui Helsingin Taidehallissa. Arvatkaa, myytiinkä mitään? En anna palkintoa oikein arvanneille. Aino-K:n työt ja omani kävin hakemassa. Lahdessa pysähdys ja sunnuntaina puuduttava rippijuhla. Kirkossa jouduin istumaan tukahduttavassa ilmanalassa seuraamassa kummallista rituaalia. Vähän väliä noustiin ylös jaloille, ettei takapuoli puutuisi. Teki hyvää verenkierrolle. Tarjosivat alkoholiakin 15-vuotiaille valkoisiin kaapuihin puetuille lapsosille. Siitä se alkaa.

Tänään sain valmiiksi kuvat taiteilijaseuran 65-vuotisnäyttelyyn Keski-Suomen museoon. A2-printit sitten valokuvakeskuksen koneella kävin vielä tekemässä. Ei hassumpia.

Soneran mokkula on sitten työhuoneella on jatkuvasti(melkein)off-asennossa jo useamman päivän. Työasioita olisi pitänyt hoidella, vaan jäivät tänne kotiin illan ratoksi. Mistähän tuossakin maksetaan? Operaattorinkin vaihto tuo uusia ongelmia. S-postin osoite vaihtuu, käyntikortti pitää tehdä uusiksi jne...

Iloinen asia on kuitenkin, että sain tähän miniläppäriini asennettua Capture NX2:n ja Silkypixin. Ja kummatkin toimivat, vaikka speksien mukaan vaativatkin isomman näytön. RawTherapeen uutta alfa-versiota kokeilin, mutta aina, kun yritti importata kuvaa sisään, niin hupsishei, kaatui koko paska. Kolmannen ohjelman latauskerran jälkeen luovuin tuosta. Ei tunnu toimivan tällä Windows 7- alkeisohjelmalla. Olisi tuo ollut mukavampi, kun saisin Tyttöystäväni (GF1) kuvat ja Nikonin NEFit samalla ohjelmalla katseltavaksi. Hätätilassa säädettäväksikin. Ollaan nimittäin hieman yli kuukauden päästä menossa North Yorkshireen kuukaudeksi. Sine otan tämän minin ikäänkuin kuvapankiksi ja esikatseluja varten.

Näyttelymme avajaisista vielä sen verran, että kummastutti hieman eräitten tahojen agressiivisuus ja ihmettely, että missä olivat ulkomaan kuvaajan henkilökuvat (siis ne, missä näkyy ihmisen naama). Voisivat kysyä tätä keskuudessaan. Ne kuvat olisivat olleet hienoja, empaattisia ja niissä olisi ollut kuvattavien tietoisuus omasta identiteetistään. Valitettavasti jotkut luovat omia lakejaan.

kapa

Dementiaa ja muuta sekoilua

2010-08-10T09:58:00.003+03:00

Näyttelyn tulo aiheuttaa jonkinlaista dementiaa. Naamakirjajuttuakin on kahteen otteeseen ja samansisältöistä puppua. Ajatukset pyörivät vain Harmonian seinillä.
Sinne kohta luikerran lasikaupan kautta. Pitäisi olla leikattuna.

Työkoneelta löytyi tuo julistekin, että olkaatten hyvät. Kuva siinä on Gátin, pitää olla kohtelias vieraalle.

Ja avajaiset huomenna keskiviikkona 11.8. Galleria Harmoniassa klo 18.00.

Tervetuloa kaikki

kapa

Naamakirja

2010-08-09T21:34:00.003+03:00

Piti yksi asia käydä pyynnöstä katsomassa naamakirjasta. Täytyi kirjautua sisään ja siitähän rumba alkoi. Nyt on sähköpostissa kaveripyyntöjä, toisiin olen vastannut ja olen aivan sekaisin. Ihme laitos. Viime aikoina olen jättänyt tuommoisen hölmöyden omaan arvoonsa. Ehkäpä sitten taas, kun ei ole kavereita mailla halmeilla. Anteeksi kaikille pyrkijöille, joille en ole vastannut. Ei ole henkilökohtaista.

Huomenna sitten alkaa Harmoniassa ripustus. Unkarilaisen György Gátin kanssa meillä on näyttely SETSE-projektin tiimoilta. SETSE=Seeing Europe Through a Strangers Eyes. Keskiviikkona kuudelta avajaiset. Gátin kuvat tulevat vasta iltapäivällä ja rullalla (mites muuten). Ne pitäisi leikata ja laittaa lasin alle seinälle. Niin, ja omani tietenkin. Taitaa tulla työntäyteinen päivä/ilta/yö.

Keskisuomalaiseen naputtelin juuri haastatteluun vastauksia. Sainpa tehtyä senkin. Että ei sitä ihan laiskana olla täälläkään oltu. Tulkaapa lasilliselle keskiviikkoiltana. Pajalla tavataan, siellä yläkerran galleriassa. Piti tähän vielä kutsari laittaa, vaan nyt ei saa koneella auki, että olkoon. Huomenna en taida työkoneelle ehtiä. Symboloikoon tuo kuva sitten näyttelyn teemaa "Perhe ja ruoka". Eihän ihminen pelkällä ruualla elä.

kapa

Lämpö sekoittaa ihmisen

2010-07-26T21:40:00.006+03:00

Sekoittaa tämä kuumuis ihmisen. Kuin tropiikiissa olisi. Facebookiin yrityin mennä aktivoimaan tulleita kavereita, vaan en tiedä, onnistuinko yhdessäkään.
Kursoirin siirteleitsin erinäisiin paikkoihin ja klikkailin. Mistään en ymmärtänyt mitään. Tuonne sisäistyin kun piti kuulemman yksi juttu etsiä ja siellähän oleskeleitsen. Kavereita pukkaa hitaanlaisesti, mutta kuitenkin. Kohteliasta olisi kai kaikken hyväksyitseä. Vaan kun on osaaminen nollilla. Olen kaikkien teidän kaveri, vaikka ette hyväksymistäni ole saaneetkaan. Tyhmäläinen kun olen korvien välistä, vaan valokuvataiteilijana mainio. Sen tulette taas näkemään Galleria Harmoniassa ensi kuussa. Laitan yhden kuvan houkutuikseksinne.

Vielä olisi muuten tilaa avajaisristeylylle. Vain 30 euroa. Ja mahdollisuus 100 euron bonukseen. Avajaiset ja paluumatkakin vettä pitkin. NYT ON KIIRE ILMOITTAUTUMISEEN! Mikä mainio tilaisuus rallien väsyttämän kehon ja mielen rentoutukseen. Seurakin on jos ei hyvää, niin ainakin miellyttävää.

kapa

P.S.

Jäi mainitsematta, että tuo bonusviittaus tarkoitti sitä, että reissun valokuvakilpailun voittaja saa sadan euron palkinnon. Ihan oikeasti. Jää siis
risteilyn ja avajaisilon lisäksi 70 euroa käteen. Mikä mahdollisuus! Kuvankin saa esille näyttelyyn (jos haluaa) eikä ryöstetä oikeuksia. Pois se meistä.

Loppusuora

2010-07-24T22:18:00.005+03:00

Loppusuora alkaa häämöttää. Hankala tehdä kahden ihmisen yhteisnäyttelyä, varsinkin kun olemme eri paikkakunnilla. Toinen Budapestissa ja toinen Jyväskylässä. Molemmat olemme olleet mukana SETSE-projektissa (Seeing Europe Trough the Strangers Eyes).

Tämä näyttelymme on tavallaan sivujuonne, sillä varsinainen kahdeksan kuvaajan näyttely oli Italiassa Reggio Emiliassa suuressa valokuvatapahtumassa Photographia Europea. Nyt me vaihdokkaat esiinnymme Galleria Garmoniassa Jyväskylässä. Saa nähdä, mitä tulee. Tuo varsinainen koko projektin kooste on seuraavan kerran esillä Valenciassa, Espanjassa, jossa julkaistaan projektista kirja.

Sain muuten viestiä Hollannista Haagista, jossa aikoinaan vietin kuutisen viikkoa erään taideprojektini tiimoilla. Archieve Galleriassa oli installaationi vuonna 1993, ja nyt ottivat ihmiset yhteyttä. Tuota galleriaa ei enää ole. Tuolla Alankomaissahan asiat muuttuvat nopeaan. Otetaan paikka, ja sitten, kun se menetetään, niin etsitään uusi. Sellaista enemmän vaihtoehtotoimintaa, kuten meillä sanottaisiin. Kovin ovat aktiivisia, eivät väsyneitä kyynisiä valittajia, kuten täällä.

Nyt esittävät tuossa uudessa tilassaan tuplakasi- ja kasi- ja kuustoistamillisiä vanhoja filmejä (digitoituina luulisin) ja haluaisivat yhteen tapahtumaan tuon installaationi rekonstruktion. Tottakai lupauduin. Tehdään se pienempänä tilan ja varojen sallimissa puitteissa. Valitettavasti ei näillä näkymin ole heillä rahaa maksaa minua paikalle, mutta piirustukset voin tehdä ja lupailivat toteuttaa työn niitten pohjalta.

Ilahduttaa tämmöinen vanhaa pierua. Jopa sai hymynkareen huulille.

Annetaan palaa.

kapa

Kummallinen juttu

2010-07-22T18:59:00.004+03:00

Joku aikaa sitten tuli käytyä synttäreillä. Oikein oli rattoisaa. Tänään sitten on väännetty näyttelyvedoksia hiki päässä. Vielä pitäisi saada kuvat vietyä kehystäjälle ja vedostella muutama lisää. Onneksi lupailivat jo sateita, ettei tarvitse kateellisena kurkkia ikkunasta pihalle.

Mutta sitten asiaan, siihen kummalliseen juttuun, minkä luin parisen päivää sitten Hesarista. Minä kun olen aina luullut, että ihmiskauppa on kiellettyä, mutta siinä isoin otsikoin selittivät kun joku FC (olisiko Frederik Cornelius?) Haka on myymässä joitakin ihmisiä. Eivät pitäneet sitä kovinkaan kummallisena, kehui jopa tuo herra Haka, kuinka siten ehkä saataisiin tappiollinen bisnes taas luistamaan. Ihan tuo on selvää orjakauppaa. Kuvatkin olivat noista myynnissä olevista raukoista panneet esille, mainosmielessä, niin kuin lähimarketin makkaratarjoukset. Hyvinvoivilta näyttivät, ei sen puoleen. Toivottavasti uusi isäntä antaa ruokaa ja kohtelee muutenkin hyvin.

Palaillaan

kapa

Kesä ja palikat kohdallaan

2010-07-05T12:10:00.002+03:00

Tänään tuli paperia Englannista. Se tietää töitä. Pitäisi väsätä näyttelyä ensi kuuksi. Kuvat toki on jo valmiina koneella ja osa niistä Italiassa ja sieltä menossa Valenciaan Espanjaan.

Saa nähdä mitä näyttelystä tulee, sillä ulkomaankollegallani on hieman vaikeuksia paikallisten ylireagoivien täti-ihmisten kanssa. On näet kuvattu maahanmuuttajia.
En usko, että samanlaista hysteriaa olisi ilmennyt, jos kyseessä olisivat olleet me syntysuomalaiset tai vaikkapa romanit. Tulkitsen tämän jo jonkinlaiseksi rasismiksi, vaikka eivät ylisuojelevat tädit sitä itse tajua. Mainittakoon vielä, että kaikille avoinna olevassa tilassa, ei siis kotirauhan piirissä olevassa, on kuvattu kuvattavien suostumuksella. Eikä kaupalliseen käyttöön. Nyt tätit ovat huomanneet, että ei ole kirjallista lupaa ja pitäisi ulkomaan kuvaajan saada ne sieltä jostain hommattua. Kokoontuvat näes nuo ulkomailta tulleet tätien hellässä huomassa.

Vaan se siitä, kesä on ja lämmintä. Kollega soitteli ja kyseli mahdollisuutta saada esille erään kiinalaisen valokuvaajan töitä hieman arkaluontoisesta aiheesta. Otan asian ajettavakseni.

kapa

Kissan hännän nostoa Turussa

2010-06-27T18:48:00.003+03:00

Meillä täällä Suomessa on sanonta, että kuka sitä kissan häntää nostaisi, ellei kissa itse. Vuonna 2005 joulukuussa olin Etelä-Afrikassa Kapkaupungissa ja Johannesburgissa etsimässä taiteilijoita Lumo 2007-näyttelyymme Jyväskylään. Tapasin siellä valokuvataiteilijan nimeltä Pieter Hugo, jonka töitä esittelimmekin Keski-Suomen museossa. Nyt ovat valokuvakeskus Perin ihmiset löytäneet kyseisen taiteilijan ja ylpeänä kirjoittavat seuraavaa:

"18.6.- 1.8.2010 PIETER HUGO / THE HYENA AND OTHER MEN
Valokuvakeskus Perissä Turussa on kesän ajan mahdollisuus tutustua palkitun
eteläafrikkalaisen valokuvaajan Pieter Hugon (s. 1976 Kapkaupungissa) tuotantoon ensimmäistä kertaa Suomessa. Lehtikuvaajana urans..."

Laitoin tuonne viestiä, että ei ole asiat ihan näin, ja olisi korrektia korjata tuollainen virhe, vaan eivät ole sitä tehneet. Taitaa käydä kunnian päälle tuommoinen. Me ei aikoinaan mitenkään sitä korostettu, että on ensi kertaa Suomessa, meillä Lumossahan tuollainen on ollut ihan tavallista.

No Turuus...

kapa

Juhannus

2010-06-25T11:17:00.002+03:00

On tämä yhtä helvettiä. Juomavesi pitää kantaa lähteestä, sinnekin matkaa toistasataa metriä. Mitä lie öttiäisiä matkan varrella, borrelioosi uhkaamassa ja ikuinen vaiva ja ahdistus. Aurinko porottaa, on niin kuuma, ettei voi pitää pitkiä housuja, shortseissa oltava itikoitten armoilla ja sitten kutittaa. Saunakin pitää lämmittää, puut raahattava puuliiteristä, kotona asiat hoituisi nappia painamalla. Ja tuo liikenne. Tänäänkin jo kaksi venettä käynyt lähteellä hakemassa vettä. Tuosta menivät parin sadan metrin päästä ohi meidän rannan. Että kehtaavatkin häiritä. Kantaisivat vetensä kotoaan, eikä meikäläisen mailta. Aamulla nukuttaisi, mutta minkäs teet, kun alkavat linnut kirkua ja vihellellä kovalla äänellä muista välittämättä. Saunaankin piti vedet kantaa järvestä, ja liian kuumaksi lämpeni, kun ei ollut mittaria seinällä, tuli ihan hiki ja piti mennä järveen vilvoittelemaan. Olisi sekin saanut olla hieman lämpimämpää, se vesi siellä. Ei siellä pitkään jaksanut viipyä. Ruoka sentään oli hyvää, mutta akka sen verran pölötyspäällä, että piti sitä kuunnella ja eihän sellaista selvinpäin, joten krapulaa iski. Yritä tässä sitten koiran kanssa lenkille, kun vetää kauriitten perään ja minkä lie hajujen. Eikä edes vessaa, mikä lie puusee. Ei telkkaria, ei radiota.

Kaljatkin loppu. Kameravehkeitä kassit pullollaan, mutta yhtään kuvaa en ole ottanut.

kapa

Helsingissä

2010-06-20T08:22:00.003+03:00

Perjantaina Helsingissä. Elli hoitoon ja Aino-K:n kanssa menoksi. Taidehallissa oli "Huomenta Afrikka"-näyttelyn pressi ja avajaiset. Edustimme siellä kunniakkaasti Jyväskylää. Alku oli lupaava, ensimmäisen tunnin aikana kaupungissa ollessani olin jo tuhlannut 3800 euroa. Tuossa yksi syy, miksi pääkaupungissa tulee nykyisin niin harvoin käytyä. Toinen syy on se, että alkaa tuttavat olla vähissä. Orpona vaeltelimme Taidehallin avajaistungoksessa (oli tosi paljon väkeä), vaan emme ketään tuttua tavoittaneet. Minä ainostaan yhden, ja sekin Kuopiosta. Ainolla oli hieman parempi onni. Löysi jopa kaksi.

Näyttely oli kirjava, kuten afrikkalainen kangas. Mitä muuta voikaan odottaa, kun on kyseessä 50 taiteilijan kokonaisuus. Kelvollisesti oli näyttelyarkkitehti kuitenkin saanut tavaran koottua. Valokuvaakin mukavasti esillä.

Koska emme juoneet, niin sitten söimme kalliisti - meidän mittapuumme mukaan. Jatkot jätimme helsinkiläisille ja kotona olimme jo iltayhdeltätoista.

kapa

p.s.
Vakuutus korvasi varastetut kuvauslaitteet, joten kävin ostamassa pikaisesti samanlaiset tilalle. Siitä tuo yletön rahantuhlaus. Ei kai persaukinen muuten tuollaista. Vaikka GirlFriendini kiva onkin, niin ei se kunnon työkalua korvaa.

Oheistoimintaa

2010-06-13T15:13:00.002+03:00

Pitäisi kirjoittaa yksi juttu kirjaa varten. En saa aloitetuksi. Netistä löytyy kaikenlaista katseltavaa, nokkaunetkin voisi ottaa. Tai ei, eihän tuohon sängylle pääse, kun on jo vallattu. Pyöräilemään en viitsi lähteä, on ilma sen verran epävarman oloinen, ei tunnu tietävän, mitä tekisi. Sataisiko vai laittaisiko kunnon tuulenpuuskan? Voisi siivotakin, eilen tosin imuroin. Ei houkuta moppaaminen.

Linnunpelättimet huojuvat kivasti tuulessa. Päässäkin joitain ajatuksia. Saatanpa aloittaa kirjoittamisen - ehkä huomenna. Olisi sen tekstin pitänyt olla valmis jo eilen. EVVK.

kapa

Paluu

2010-06-05T23:31:00.002+03:00

Ensi käynti on suoritettu. Kotiin oli ajettava ja alkaa arkeen, vaikka viikonloppu onkin. Hommia hoidettava. Ilma kyllä sen verran kävi vilpoiseksi ja tuuli selältä, että mitä siellä enää olisikaan viitsinyt möllöttää. Vaan viileää täälläkin. Tuossa kesäyön taikaa.

kapa

Identiteettiä etsimässä

2010-06-02T12:54:00.003+03:00

Ne avajaiskuvat menivät jonnekin. Ne pienet, antaa niitten olla, alkuperäiset RAWit kuitenkin ovat koneella. Yöllä sitten tuota Lightroomia vääntelin ja jonkunlaisen tolkun sainkin.

Nykytrendin mukaan piti kuvatakin identiteettiä etsien. Ei hassumpaa.

Alkaa akku jo hyytyä, laturi tulee vasta kesäkuun puolessa välissä. Siis auto-sellainen. Meillä on täällä mökillä ihan sähkökin, sellainen aurinkopaneelisysteemi..Valoa tuottaa ja järvivettä tiskialtaaseen. Hieman saunaankin, tietysti kännykkään ja sitä kummallista sähköä, josta kai kukaan ei vielä ole ottanut selvää.

Vaviskaa tytöt! Kapa etsii identiteettiään.

kapa

Avajaisten jälkeen

2010-06-02T01:36:00.004+03:00

Juvalla kesänäyttelyä avaamassa. Kuninkaankartanossa pitää neljättä kesää kulttuurilautakunta ja Juvan kamerakerho näyttelyä. Kutsuivat meikäläisen kuvineen sinne. Peter Strebel, paikallinen puuhamies, valokuvaaja itsekin ja graafinen suunnittelija hoiti ripustuksen mallikkaasti, minä vain mittamiehenä ja suoruuden tarkistajana. Kolmet kukkapuskatkin antoivat paikalliset ihmiset (taustana paikallinen kamerakerho, läänin taidetoimikunta ja paikallinen kulttuurilautakuntakunta, mikäli oikein muistan ja siinä tohkeissani edes ymmärsin) - ihan hämmennyin.

Sieltä mökille Ruokolahdelle Äitsaareen. Kylmää vastaanottoa odotin sisätiloissa, vaan oli mökki lämmennyt lähes kahteenkymmeneen, joten en vileä auringon alkaessa laskea laittanut edes tulia sisälle. Pienet siivoukset kuitenkin, että sain enimmät mustat "riisinjyvät" pöydiltä, lattioilta, tuoleilta, sängyiltä ja muiltakin vastaavilta. Valoisassa sitten enempi siivous, ja suojanaamari päälle ihan vain varuilta,sillä myyräkuumetta ei ole kiva saada itseensä. Pihapolutkin ovat rehevän ruohon reunustamia, kivan kosteita ja varmaan innokkaita punkkeja täynnä.

Manalle mennyttä aurinkoa, tai oikeastaan sen jättämää kajoa katselen ikkunasta. Lehdet hieman heilahtelevat. Pieni aurinkopaneelin tuottaman sähkön avulla toimiva lamppu valaisee sopivasti päydän. On hiljaista. Itikat sisällä tapettu. Mokkula näyttää toimivan. Seuraavat avajaiset ovatkin sitten Helsingissä Taidehallissa tuossa juhannuksen alla. Huomenta Afrikka-näyttely - emäntäkin on mukana. Seuraavaksi sinne.

Sain tähän miniläppäriini Lightroom 3 Betan tai jotain sellaista ladattua ja kärvistelin jopa kaksi kuvaa. Jpg:nä mukamas tallensin ja sopipivan pienenä, vaan eivät olleet menneet mihinkään. Nyt en lähde enää asiaa tutkimaan, menen pehkuihin.
Ensimmäistä kertaa tuota Valohuonetta kokeilin. Enpä sitten osannut.

Kuvasin ensimmäistä kertaa auringonlaskun, tai sen jälkeisen valon pitkällä valotusajalla. Vesi on kai sitten sitä piimää? En ole koskaan tuollaisesta pitänyt.

kapa

Kirjan julkistamista

2010-05-24T21:30:00.005+03:00

Saarijärven museolla tänään. Sitä ennen valokuvakeskuksella printterin säätöä. Melkein tunti yritimme saada toimimaan, ilman tulosta. Photari oli jättänyt sisälleen edellisen käyttäjän infot ja näytti siis olevan musteita ja muutenkin kohdallaan. Kun lopussa painoimme Print-nappia, niin error ilmestyi, yhtydessä vikaa. Hölmö minä en heti tarkastanut piuhaa, että onko paikalla, koska senhän siellä pitäisi olla. Vaan sitten kun lamppu syttyi pään yläpuolella ja johti koneen taakse, niin eihän siellä mitään piuhaa ollut. Joku saatanan pölvästi oli vienyt sen. Ei luulisi yhden USB-piuhan niin paljoa maksavan, että se pitää keskuksen koneestakin pölliä. Vaan häviäähän vessapaperirulliakin työpaikoilta isot määrät.

Siis Saaijärvellä. ITE keskellä-julkaisu julkaistiin. Sellainen reilun A4-koon 130-sivuinen julkaisu. Maaseudun sivistysliiton projekteja ja kustantajana Maahenki. Useita kirjoittajia ja päätoimittajana (myös kirjoittajana) taidehistorioitsija Marjo-Riitta Simpanen. Mukavaa musiikkia, sopivan vähän turhia puheita ja pari Pirtolan videokoostetta. Pirkko Lahti (eläköitynyt pitkäaikainen Suomen mielenterveysseuran puheenjohtaja, psykologi) piti mielenkiintoisen puheen luovuudesta ja sen tärkeydestä. Korosti oman polun löytämistä ja pysymistä siinä, kuten myös oman yhteisön tärkeyttä, kuulumista kaltaisiinsa. Viisaita puhui. Itsensä vähättelyn vaaroistakin mainitsi. "Jos sanot, että "nää nyt on vaan tämmöisiä" niin kohta muutkin ajattelee niin: "Tuo nyt vaan tekee tommoisia, ei ne nyt kai mitään ole", sanovat kohta. Hyvillä mielin lähdin kotiin. Kaksi kaljaa sitten kotona join, en tupakoinut, en edes muista milloin olisin viimeksi sauhutellut.

Ylpeänä, kehuja saaneena valokuvaajana (siis siellä julkistamistilaisuudessa) olen tyytyväinen itseeni. Ei muuta kuin uusiin haasteisiin.

kapa

Keikkaa pukkasi

2010-05-20T13:00:00.004+03:00

Pari kuvauskeikkaa oli tehtävä, yksi marketti ja yksi mammuttimainen rautakauppa, joka nykyisin on kaikkea muuta kuin rautakauppa. Enemmänkin koko perheen viihdekeskus. Vaan puuttui kunnon kamera ja objektiivi. Rakas tyttöystäväni tietenkin vielä laukussa ja siihen se pannari. Toisena runkona kylläkin Fujin S2, mutta teinpä muutamat koekuvat ja jälki oli järkyttävää laatupaperille painettaviin arkkitehtuurikuviin. Siis menin ja ostin panasoniciin 7-14/4-objektiivin. Sen verran tekee laadukasta jälkeä tuon GF1:n kanssa, että saa kelvata. Hinta vaan oli hirveä.

Ja ei kun hommiin. Nyt on rakennukset kuvattu. Tuo Panan elektroninen irtoetsin on kyllä lähinnä suuntaa antava, joten jalustan kanssa on helppo kurkistella sinne takatelkkariin. Interiööreissä menetteli, mutta ulkosalla kirkkaalla auringonpaisteella se on ihan persiistä. Ihmettelen, kun eivät ole miljoonat aurinkorantojen lomakuvaajat nousseet kapinaan etsimen puutteen takia, sillä sellaistahan ei nykypokkareissa yksinkertaisesti ole. Eivät taida raukat tietää edes mikä etsin on. Eihän sitä tietenkään osata kaivata, kun ei ole sellaisesta minkäänlaista kokemusta.

Kuvat on nyt koneella ja näillä mennään. Kevyttähän tuo kuvaaminen oli, kun oli hiilikuitujalusta vielä alla. 200 ISOa pidemmälle en uskaltanut mennä kohinan takia ja se kyllä hankaloitti jonkun verran, sillä ihmiset ovat kuvaustilanteessa melko vikkeliä. Toisaaalta silloin, kun on itse kärryjen kanssa ostoksilla, niin kumman matelevilta tuntuvat. Täyskennoisella ei olisi tuottanut tuokaan ongelmaa.

Toivottavasti ei ollut tuttuja paikalla, sillä katu-uskottavuushan olisi meikäläiseltä mennyt, kun tuolla punaisen tyttöystäväni kanssa huitelin.
Jottei väärinkäsityksiä tule, niin hyvä peli tuo on, mutta ei ihan arkkitehtuurikuvaukseen omiaan. Pääseehän sitä polkupyörälläkin jalustojen ja kamojensa kanssa perille, jos vain osaa ajaa, mutta kyllä noitten romujen roudaus pitemmälle käy autolla helpommin.

kapa

p.s. tuo kuva ei liity mitenkään mainittuihin kuvauksiin.

Italian kuvat

2010-05-16T20:42:00.007+03:00

Tuli käytyä Italiassa, ja kuvattuakin. Pitkään harkitsin, että lähdenkö GirFriendini kanssa kera pannukakun vai otanko D700:n ja uuden 24-70 millin Nikkorin. Valitettavati päädyin jälkimmäiseen. Sellainen vajaan viiko pyörähdys Reggio Emiliassa, missä oli yksi Euroopan suurimmista valokuvatapahtumista meneillään. Siellä seinillä myös osa 8 kuvaajan SETSE-projektista, johon osallistuin yhtenä (Unkarissa kaksi kuukautta kuvaamassa.

Paluumatkalla kovalla kiireellä poikkesin Milanon keskusrautatieaseman vessaan ja kun ensimmäisessä eriössä ei ollut vessanrinkiä, eikä toisessa paperia, niin päädyin kolmanteen sillä seurauksella, että unohdin yhden laukuistani siihen keskimmäiseen. Asiat hoidettuani tuon huomasin ja laukku löytyikin keskimmäisen eriön lattialta kumman kevyenä. Oli D700 kadonnut optiikoineen. Samaten lompakosta 200 euroa. Sen verran oli herrasmies tuo nopea pitkäkyntinen, että Visan , passin ja lentolipun oli jättänyt lompakkoon.

http://www.fotografiaeuropea.it/

Kotona ollaan 4000 euroa köyhempänä ja odotellaan vakuutusyhtiön päätöstä.
En montaa näyttelyä ehtinyt käydä katsomassa, Tarjontaa oli. Omissa avajaisissa tietenkin ja Michael Kennan. Man Raykin tuli käytyä pariin kertaa.

Kuvat olivat tietenkin muistikortilla ja kortti kamerassa. En viitsinyt läppäriä ottaa mukaan. Kai se on hommattava noita matkoja varten minisellainen, jota viitsii kantaa mukana, ja illalla pistää kuvat sisälle ja ulkoiseen kovalevyyn varmistus

kapa

Kotona ollaan

2010-02-23T23:26:00.002+02:00

Liian kylmä. Lumi on kivaa, mutta pakkanen ei miellytä. Jonkunlaista sopivuuden rajaa siinäkin pitäisi olla. Helvetillinen kiire olisi saada kuvat aikaiseksi näyttelyyn, eikä se meikäläiseltä hetkessä suju. Suorat kuvat olisivat jo olleet valmiita, mutta kun ei semmoiseen nyt tyydytä. Triptyykkejä, diptyykkejä, tekstiä sekaan jne... Perusta on olemassa, ihan hyvä sellainen, mutta jatko on vielä hakusassa. Vaan kyllä se siitä.

Tuossa näkymä työhuoneeni eteläsiivestä.

kapa

Grande Finale

2010-02-15T19:44:00.003+02:00

Kotona ollaan. Ja nyt kuvien kimppuun. Kiirettä pitää, aikataulu ei anna myöten lepäilyyn, sillä kuraattori odottaa kuumeisesti , että saisi valita lopulliset kuvat näyttelyyn. Meitähän on kahdeksan kuvaajaa eri maista mukana projektissa, kahdeksast eri maasta ja kahdeksassa eri maassa kuvaamassa. Toukokuussa sitten pitäisi olla vedokset seinällä Italiassa, Reggio Emiliassa. Ja kirja painettuna.

Edellisenä päivänä ennen lähtöä jossain koillisessa rajaseudun kyläpahasessa sianlahtaus. Ihan ei mennyt eu-direktiivien mukaan, enemmänkin perinteitä kunnioittaen.
180 kiloa oli paino. Siitä sitten päivän mittaan tehtiin keitot ja makkarat. Ja läskit tietenkin friteerattiin. Ilman läskiä ei paprikamaaan asukki pärjää.

kapa

p.s.

Laitoin tähän noita naamattomia kuvia, kun on projekti kesken, eikä ole
vielä soveliasta ennen varsinaista julkistusta laittaa niitä muita (parempia) esille.

Villiä luontoa etsimässä

2010-02-09T21:05:00.002+02:00

Tänään oli luontokuvauspäivä. Keskellä erämaata virtsan hajussa etsin elämän syvintä merkitystä.

kapa

Markkinoilla

2010-02-09T11:09:00.002+02:00

Vielä laitan pari kuvaa sunnuntaisista sikamarkkinoista.
Hyvää ruokahalua!

kapa

Kalalla

2010-02-09T00:05:00.002+02:00

Paikallisilta markkinoilta palattuani ihmettelin pikkulammikon äärellä touhuavia vapamiehiä. Ihan piti kuvakin ottaa. Uteliaisuus kalamiehenä voitti ja piti oikein mennä kyselemään, että mitä on tullut ja mitä on tuleman. Muistikortin olin jo täyttänyt (ensimmäinen kerta elämässäni)tyttöystävässäni, Nikonissani olisi ollut tilaa, mutta kiinni vain 70-200 millinen, joten se siitä. Eri kortteja vielä käyttävät.
Eivät puhuneet kalastajat, kuin outoa kieltä, mutta näyttivät kyllä saaliinsa. Yhden olivat saaneet pyydystettyä. Ainakin viisisenttinen, enkä valehtele.

Huvinsa kullakin.

kapa

Puolinäköinen

2010-02-08T20:29:00.002+02:00

Olen saanut jonkun häiriön oikeaan silmääni, siihen työsilmääni, jolla tähtäilen maailmaa kameran kanssa. Kaksi aukkoa pimeämpi on suunnilleen näkymä, valokuvaavat ihmiset ymmärtävät mitä tarkoitan, ja keskeltä maailma pienenee ja sumenee. Ei hyvä silmän kanssa työtä tekevälle. Täytyy opetella vasemmalla silmällä tarkentaminen. Tuntuu vaikealta. Kotoa sain kuitenkin hyviä uutisia.

kapa

Taas

2010-02-06T00:26:00.002+02:00

Taas avajaiset. Tällä kertaa Etnografisen museon tiloissa, siellä, jonne vietiin jo aikaisemin katsomaan Suomi-näyttelyä. Nyt alahallissa Kongo-näyttely. Olivat printanneet kankaalle ja siitähän tietää, mitä syntyy. Hirveitä kiiltoja eikä tumma pää erotu ollenkaan niitten valopilkkujen takaa. Tekstiä oli paljon, unkariksi ja englanniksi. En jaksanut hirveästi lukea. Tuollainen pitäisi olla kirjana kädessä ja rauhassa vaikka ennen nukkumaan menoa luettavana. Ei ole meikäläiselle nuo tuommoiset näyttelyt tehty. Mielenkiintoisia asioita varmaan, mutta ei tuollaisessa yhteydessä.
Kolme kuvaa todisteena, että käyty on. Tilakin on hienosti suunniteltu näyttelytarkoituksiin. Tuon puhujasedän (keskellä alhaalla) alla oli se itse näyttely lattialla seisovilla vitriineilä.

Joku ehkä tunnistaa roikkuvan rätin. Liittyy siihen Suomi-näyttelyyn. Ikään kuin johdantona ylempään kerrokseen.

kapa

Avajaiset

2010-02-04T23:31:00.003+02:00

Valokuvaajien talossa avajaiset. Väkeä reilunpuoleisesti. Kummallista kiekuvaa ääntelyä kuului jostain nurkasta saapuessani, sitten päättyi ja alkoi taputus. Jatkui puheella, josta en tietenkään mitään ymmärtänyt. Mustavalkoisia klassisia hallittuja kuvia eri puolilta maailmaa. Varmaan kinolla revitty ja siksi oli raetta ja tumman pään tukkoisuutta. Olisikohan hieman prässätty herkkyyttä. Osaan sopi, joissakin häiritsi. Linja oli yhtenäinen. Lappusen poimin pöydältä, että muistaisin valokuvaajan nimen. Nyt huomaan, että onkin seuraavan näyttelyn kutsu. Siis ette saa nimeä, mutta saatte muutaman näytteen avajaisvieraitten pukeutumiskoodista.

kapa

Ludwig

2010-02-02T21:38:00.002+02:00

Tulipa käytyä museossa,jopa vapaaehtoisesti ja omin voimin, itsenäisesti ilman ulkopuolista pakotetta. Kyseessä Ludwig-museo,joka on uuden taiteen museo. Vaihtuvana näyttelynä keski- ja itäeurooppalaista videotaidetta. Sanoin kiitos ei ja ostin vain lipun perusnäyttelyyn. En jaksa noita videoita jostain syystä. Johtuneeko vuosia sitten kaksi päivää Haagissa videotaidefestivaaleilla ja meillä ARS-näyttelyssä olevat kyltit "epäkunnossa". Haagiss sentään toimivat, mutta tavara oli kuin pahimmat 60-luvun kokeelliset lyhytfilmit. En todellakaan jaksa.

Perusnäyttely oli varman päälle tehty museonäyttely. Tykkäsin kyllä, vaikka tämä päivä jäikin valjuksi. Valokuvakin oli mukana, mutta enemmän viime vuosituhannen puolelta ja ei-valokuvaajien (näin käsitin) teoksia. Ne pakolliset Warholit, Onot, Rauschenbergit ja mitä niitä nyt onkaan, tietysti. Kuvattavaa siellä olisi ollut, jotain siihen suuntaan tuli nähtyä. Oli kuitenkin kuvauskielto ja vahtitädit seurasivat kuin agentit aikoinaan. Nyt vain enemmän näkyvillä. Jotenkin tuli vaivautunut olo tuollaisesta kyttäämisestä ja seuraamisesta. Tuossa nyt kuva kuitenkin konserttipuolen aulatilasta.

kapa

Korviketta

2010-02-02T12:06:00.002+02:00

Oli niin suolaista taas heidän ruokansa, että puolikkaan pystyin annoksesta syömään. Kastikkeessa se suola. Yrittelin sitä siirrellä (sitä kastiketta, en sitä suolaa), mutta kun oli pastapohjainen niin hieman vaikeaa. Vihannekset sitten erillään, eli etikkakurkkuviipaleet maistuivat. Jälkiruokaa en yleensä tilaa, joku roti sentään syömisessäkin ja rahan tuhlaamisessa.
Nyt oli pakko saada espressot ja jotain makeaa. Tiramisua kyselin, mutta ei ollut tarjolla, suosittelivat unkarilaista vaihtoehtoa. Hyvä niin, oli makoisaa, vaikka osa jäi lautaselle. Ei maun takia. Vatsa sen kuin kasvaa.

No, on tuota oluttakin tullut kitattua.

kapa

Kotona taas

2010-02-01T13:07:00.002+02:00

Taas "kotona" pikkupikkuhuoneessa. Nyt on kivan lämminkin sisällä. Sade lakannut ja pakkanen kiristynyt. Taitaa olla ihan oikeasti pakkasta.

Meni eilinen enemmänkin sisähommissa, ei innostanut se taivaalta tippuva räntä ja suolasohjo kengissä. Siispä kuvasin aikani kuluksi sijaiskotiani.

kapa

märkää

2010-01-31T15:45:00.002+02:00

Tänään on lunta tuprutellut, pakkasta jotain yhden kieppeillä. Jonkin aikaa ulkoilin, mutta ei sitten enää kiinnostanut, kun kengät ja lahkeet olivat litimärät suolavedestä. Aina kun GirlFriendini kaivoin laukunpohjalta niin jo oli sekin kuin uitettu koira. Siinä kun ei ole minkäänlaista vastavalosuojaakaan pannukakussa, niin klampsn kaupan kautta kämpille. Se kämppäni on puistokuvan vasemmassa laidassa ja kaksi alimman kerroksen ikkunaa tuossa nurkilla. Jos nyt ketään tuommoinen edes kiinnostaa. Tie oli ummessa ja kurvailin sitten naapuriterassin kautta, jossa oli hieman matalampaa tuo lumipeite. Olivat jopa täytekakun leiponeet kermavaahdon kera tietty. Yrittävät kaikin keinoin houkutella sinne, vaan nyt on salaattia kaupasta, leipää ja juustoa, joten enpäs mene. Oluttakin ostin.

Bonuksena vielä kuva kävelykadulta. Vilkasta näytti olevan.

kapa

Talvi

2010-01-30T19:51:00.003+02:00

Talvi tuli tännekin päivässä, tai oikeammin yössä. Illalla alkoi sade ja aamu valkeni lumisena. Kyllä sitä oli tullutkin. Uhkailevat yli kymmenen asteen pakkasia tännekin.

Kadut ovat aivan mahdottomia. Nilkkoja myöten kahlataan lumisuolasohjossa ja alla tällä seudulla uudet kävelykatukivetykset marmoria. Ja pirun liukkaita ovat laatat.
Saa varoa oikeasti, ettei katko luitansa. Kummasti muuten tuo henkilöautoliikenne on vähentynyt tänään, mistä lie johtuu. Vaan ihmiset ovat kadulla sekaisin. Aikuiset miehet lumisotasilla ja akat hyppivät tasajalkaa lumikinoksissa.

Evakossa viikonlopun ajan. Hienoimmalle ihmiselle jollekin antoivat pikku huoneeni. Nyt asustelen maanantaihin saakka Kirjallisuusmuseon vierashuoneessa. Iso on, mutta kylmä. Ei riitä pikkupatterit tähän kokoon. Keittiön patterin alla on lattiakin lämmin, siellä käyn laittamassa kylmentyneet varpaani lämpökuntoon. Huomisen sunnuntain kunniaksi ajattelin piipahtaa melkein seinän takana olevan ravintelin terassilla syömässä. Harkitaan nyt vielä.

Ihan työkuvauksesta palatessani iltapäivän loppupuolella jo maailman hämärtyessä näpsäsin tuon dokumentin, ettette luule minun satuja kertovan. Siitä napuriravintelista. Aika hieno vaikuttaisi olevan, eikä siitä halvimmasta päästä.
Vaan jos jätän keitot ja jälkiruuat väliin, niin eiköhän tuoltakin selvitä ulos kunnialla - ja ilman ähkyä.

kapa

Tonavan kummallisuus

2010-01-28T20:00:00.002+02:00

En tuota videota ole GirlFfriendini kanssa oikein sisältäyt. Pitäisi varmaan olla joku ohjelma, että saisi pienennettyä ne tiedostot. Leikkaaminen sitten on eri asia. Olisin halunnut näyttää teille yhden kummallisuuden. Tonavan pintaan on keräytynyt jäälauttoja, jotka näyttävät liikkuvn virran mukana. Raitiovaunun ikkunasta kun katselin, niin aina, kun vaunu lähti liikkeelle, loppui tuo liike. Pysäkille tullessa sitten taas alkoivat lipua.

Ottaako tuo raitiovaunu sähköä tuolta virrasta ja aina pysähtyessään katkaisee sen virran oton? Näin pääsee virta liikkeelle ja tekemään sitä sähköä.

Vaan pistänpä kuvan Evasta, joka on auttanut museon puolelta kovasti projektissani, joka kuitenkin etenee... sanoisinko verkkaisesti. Syytä en siihen ota kuitenkaan itselleni.

kapa

Polotusta

2010-01-27T19:50:00.002+02:00

Sellaisen ison rautatieaseman liepeillä kuvasin nailonkauppiaan näyteikkunaa. Jo vain tuli ihminen sisältä polottamaan kummallista kieltään. Minä siinä rauhallisesti suomeksi juttelin, etten mitään ymmärrä ja julkisella kadulla kuvailen. Jatkoi emäntä polotustaan tuohtuneena ja sitten ymmärsin sanan turisti, jolloin hymyilin ja nyökkäilin. Siihen tyytyi ja meni sisälle lämpimään.

kapa

Pakastaa

2010-01-25T23:18:00.002+02:00

Kylmenee täälläkin. Viiden paikkeilla varmaan tänään päivällä. Ihmisillä huivit naaman ympärillä, silmät vai pilkottavat.

Gellert-vuorelle meinasin kavuta, vai mikä kukkula se lieneekin. Loppuvaiheessa luovutn, kun oli polut ja portaan niin liukkaassa jäässä, että mieluummin ajattelin palata ehjänä, kuin selkäkipuisena persmäkeläisenä.

Kuvan kyllä otin, sen pakollisen tuosta Vapautuksen muistomerkistä.

Pitsalla piipahdin, ajattelin, että jospa ei tänään läskiä. Enemmän lihatonta valitsin päällyseksi. Huonoin pitsa, mitä elämässäni olen sisuksiini ahtanut. Oli sellainen nuhjuinen pikkupaikka. Minä ainoa asiakas.

Nyt olen lämpimässä, vaan kukahan tuollakin palelee. Siistiksi on ainakin paikkansa laittanut.

kapa

Luppopäivä

2010-01-24T17:04:00.002+02:00

Ei aina tarvitse tehdä mitään. Nukuin kymmeneen ja käväisin ulkona. En sielläkään jaksanut viihtyä. Siispä takaisin ja nukkumaan. Museot ei jaksa kiinnostaa, kylpylä ehkä, mutta ei tänään. Sähköpostiini olen odotellut viestejä kuvauksista, vaan hiljaista on.

Netissä olen roikkunut ja uutisia kurkkaillut. Iltalehden kolumnistin muskelihytösen juttujakin tuli lueskelua. On varsin vastenmielinen ilmiö. Näyttää yksi ex-kansanedustajakin sitten luopuneen vaikuttamasta yhteiskunnassamme.

Vaan niin se käy, sanoi Vonnegutkin aikoinaan.

Haiti oli järkyttävä. Sieltä olen katsonut kuvia eri lähteistä.

kapa

Perspektiivi

2010-01-24T02:01:00.004+02:00

Täytyy tämä tännekin laittaa. Kameralaukkuun kerkesin jo upata, kun jotenkin oli sopiva valokuva. Olen kovin mieltynyt GirlFriendiini ja siinä minulla olevaan ainoaan objektiiviin. Sellainen pieni litteä, vastaa kinokamerassa 40 millistä. Valovoima 1,7.
Laadukas. On sillä vaan kiva kuvata. Kulkee kevyesti mukana.

Tuosta perspektiivistä sen verran, että sen avulla voi ohjata katsetta pääkohteeseen. Minusta tässä tuo toimii mukavasti. Mitä lie lukee tarjoilija?

kapa

Kirkko ja koti

2010-01-23T19:04:00.003+02:00

Tänään kävin kirkossa. Niitähän täällä Budapestissa riittää. Iso oli ja komea. Tuli siinä mieleen, kun korttelin päässä ennen aukiolle saapumista näin pienen asuinsijan, että kuinkahan nuo kirkonmiehet (naisiahan silloin ei kirkon piirissä ollut kai kun luostareissa, jonne vei sopiva kinttupolku pappien kuljeskeltavaksi ) hoisivat aikoinaan noitten lähimmäistensä huolehtimisen. Ja miten nyt. Komeaa pytinkiä ovat Jyväskylässä Kuokkalaankin rakentamassa. Paljon hukkatilaa sisällä, luulisin. Ei kai sittenkään ihan persaukista porukkaa, vaikka valittavatkin köyhyyttään.

Hieman meni nyt luterilainen ja katolinen sekaisin, mutta olenkin ekumeeninen, enkä noista asioista paljoa ymmärrä.

Ei sen puoleen, kyllä joskus on miellyttävä tuollaisessakin paikassa piipahtaa. Voi hetkeksi istahtaa kiireettömämänä sen enempää ajattelematta.

Vaan olisi tuossakin pytingissä yöaikaan lämpimanpää kuin viereisessä asunnossa, jos vain lähimmäiselle sijaa löytyisi.

kapa

Jokapäiväinen leipämme

2010-01-22T22:47:00.004+02:00

Täällä ei leivät haudu muovipusseissa hikoilevina sitkeinä mössöinä. Ovat hyllyillä vapaina kunkin otettaviksi. Tai sitten varsinaisessa leipämyymälässä tiskintakaihmisen annettavana. Itsepalvelukaupoissa ovat liimanneet (millä lie syljellä) hintalapun itse kuoreen kiinni, ja tiukasti. Veitsellä täytyy kuorta sivaltaa, että saa sen pois. Leipä on etupäässä valkoista tai harmaata, vaalean harmaata. Ei ole vielä löytynyt ruisleipää. Suolaa eivät säästä leivässäkään. Pidän rapeasta kuoresta, en pidä varsinkaan huoltoasemamuovimössöstä.

Tänään kuvasin sästeliäästi, etti muistikorti pääse kulumaan. Kolme kuvaa. Kahdesta ensimmäisestä se parempi katutaidekuva, minusta oivaltava. Kolmas siten aiheeseen liittyvä leipäkuva. Televisiota olen katsonut kerran, ja silloinkin viitisen minuuttia.
Vain yksi kanava toimi, ja sekin lasten ohjelmaa. Sen koommin en ole avannut.

kapa

Oma ego

2010-01-22T01:16:00.002+02:00

Memento Parkissa tunsin itseni pieneksi suurten ja mahtavien pystien keskellä. Tänään taas sain egolleni vahvistusta, kun käveskelin kaduilla, ja minä vaivainen 171 senttinen pätkä huomasin lähes koko ajan olevani pitempi muita kulkjoita. On tämä paprikakansa keskimäärin huomattavasti lyhyempää verrattuna meihin pohjoismaalaisiin.

Etnograafisessa museossa Suomi-näyttelyssä paikallisen henkilökuntaan kuuluvan opastuksella kierrettiin näyttely Evan kanssa. Eva on taas Kansallimuseon valokuvaosaston henkilö, joka on toiminut minulle organisaattorina ja tulkkina. Minun on pärjättävä vajavaisella englannillani. Suomikuvaa unkarilaisittain nähtynä esitteli tuo näyttely.

Illalla sitten illallinen ravintelissa runoilijan seurassa. Eloisa ihminen oli. Lupaili
kysellä kontakteja kuvausprojektiini, joka on hieman hakusessa. Eivät ihmiset täällä mielellään päästä koteihinsa ventovierasta tirkistelijää kameroitttensa kanssa kaiken maailman toreille ja turuille heitä ja kotiansa levittelemään.

GirlFriendini laukussa sitten kämpille ja matkalta tarttui tuollainen kaupunkinäkymä.
Sateinen ilta ja kaupungin valot kadulla on jotain sellaista, mistä olen aina pitänyt. Isoista kaupungeista en ole tosin koskaan suuresti välittänyt. arsinkaan yksin ollessani. Mittakaava on pienelle ihmiselle liian iso, eikä kulkemista opi hetkessä.

Korkean paikan kammoisena oli inhottavaa tänään nousta Budapestin pisimpiä metrorullaportaita. Lähellä edellä olevaa, missään nimessä ei vilkaisuakaan taakse/alas ja katse edelläolevan kenkiin. Ja ne portaat olivat tosi pitkät ja jyrkät. Hyi helvetti.

kapa

Memento Park osa 3

2010-01-20T22:20:00.002+02:00

Tänään se sitten onnistui, ja vieläpä jouduin bussiin, jossa oli ledinäyttö aina seuraavasta pysäkistä. Siispä kummien pikkukatujen kautta omakotialueitten läpi löysin perille. Ei se nyt mikään maailmaani mullistava kokemus ollut. Ilma harmaa ja sumuinen ja puhdas valkoinen lumi vastakohtana tummat uhkeat pystit eivät kovinkaan innostaneet luovaan toimintaan. Jotain kuitenkin sain puristeltua. Stalinin saappaat olivat ainoa, mitä hänestä jäi vuoden 1956 kansannoususta. Tuolla ovat esillä. Missä lie pää, onko missään, vaiko jonkun olohuonetta koristamassa? Näin se katoaa maallinen mahti. Olkaamme siis maltillisia elämässämme.

kapa

Memento Park osa 2

2010-01-19T23:03:00.003+02:00

Suunnitelma mennä huomenna kuvaamaan sosialismin loistoajan veistoksia. Tai ehkä kuitenkin enemmän ovat patsaita. Minun ajattelussani on ero veistoksella ja patsaalla.
Patsas on naturalistinen jäljitelmä (usein kökkö) ihmisestä, eläimestä tms. kun taas veistoksessa on enemmän ilmaisuvoimaa ja tulkintaa. Myös plastisuutta. Vaan kyllähän sosialistisen realismin huippusuorituksessa sitä ilmaisua on vaikka muille jakaa. Joka tapauksessa yritän päästä tuonne huomenna, kun ovat bussikuskitkin taas palanneet ratin taakse. Todennäköisesti en osaa jäädä oikealla pysäkillä pois, eksyn ja vasta iltapimeällä löydän tien takaisin. Katsotaan miten ukon käy.

Pyykkipäivä tänään. Nyrkkipyykkiä, konetta ei ole. Kuivumassa ovat, katso vaikka tuosta toisesta kuvasta.

kapa

Kyllä tämä tästä

2010-01-18T22:43:00.002+02:00

Antibioottikuurin alussa pömppömahani alkoi antaa kummallisia äännähdyksiä. Tuli silloin eräs laitos hyvinkin tutuksi täällä kämpilläni. Käytävän päässähän se sijaitsee, mutta siisti on. Otinpa kerran GirlFriendinikin sinne seuraksi.

Nyt on kuurit kuurittu, ja silleen.

kapa

Maalauspohjia tarjolla

2010-01-14T17:47:00.001+02:00

Jos on ihminen vanhan kuvanveistotaiteen ystävä, niin on huono aika matkustaa Unkarin pääkaupunkiin. Suojaan on pistetty ja huolella pystiparat. Hauskan näköisiä sinänsä, vaikka ei tuossa mitään hauskaa olekaan. Tämä aika vuodesta on kostea ja lämmitys kovimmillaan. Hapan sade valuu taivaalta ja syö kiven ja pronssin. Pakkasella on vieläkin koksin tuoksua ilmassa. Nyt olisi oiva aika lökäpöksytaiteilijoille matkustaa tänne spraypurkkeineen. Paljon tyhjää maalausalustaa tarjolla. Voisivat pitää vaikka työpajan.

kapa

Memento Park

2010-01-13T23:15:00.003+02:00

Tänään oli vuorossa Memento Park. Budapestin laitamilla oleva kommunismin suuren veistotaiteen kootut. Katujen varrelta ovat siirtäneet nämä veistotaiteen helmet jälkipolvien ihailtavaviksi. Siispä reippain askelin kolmen vartin kävely Budan puolelle, mistä pitäisi bussin kulkea. Aikani harhailtua löytyi pysäkkikin, mutta onko suunta oikea? Paikallista kieltä hallitsemattomana ymmärsin lopulta, että väärällä puolen katua olen. Siis etsimään pysäkkiä toiselta puolelta. Löytyi hetken hapuiltua ja ei kun odottamaan. Muutama bussi tulikin, mutta väärän numeroisia. Alkoi jo ihmetys nousta päähän, kun ei sitä oikeaa kuulunut. Siinä tovin jos toisenkin kummastellessa asettui ihanainen (olisinpa ollutkin kolmisenkymmentä vuotta nuorempi) eteeni ja kysymään, mitä odottelen. Hieman hämääntyneenä siinä sitten selittelemään, että numero 150 bussia odottelen. Selitti sitten, että ovat osat kuskeista lakossa, että turhaan taidat ukkoseni vartoilla. Ja poistui ihanainen elämästäni ja minä takaisin Pestin puolelle hitaasti tallustellen. Oli oikea kamerakin pakattu kahden optiikan kanssa laukkuun, vaan jäi käyttämättä. Että sellainen puisto se.

kapa

Ulos ;))

2010-01-10T20:33:00.004+02:00

Ensimmäinen kuumeeton päivä melkein kahteen viikkoon. Sadekin hieman hellitti, joten uskaltauduin pariksi tunniksi ulos hieman kävelemään. Harmaa oli päivä, sellainen kostean kolea.

Tuolla alakerrassa on vahtikoppi ja sinne annetaan avain mennessä. Ihmettelevät varmaan vaksit, että mikä ihmeen ukkeli tuo on, kun viettää hienot päivät sisällä eikä minnekään liiku. Nyt alkoi kuitenkin pieni liike, ensin hieman hapuillen, ettei tule jälkitauteja. Se tästä vielä puuttuisikin!

Varovasti kuvailinkin, en mitenkään hurjalla intesiteetillä. Löytyi tuollainen kuitenkin ihan kennolle asti. Ohikulkijat hieman vilkuilivat, että, mitähän se tuossakin näkee.

kapa

P.s.

Pyydän anteeksi kuvieni huonoa tasoa värien suhteen. Olen läppärini armoilla, jonka näyttöä ei ole kalibroitu ja se saattaa näyttää mitä tahansa, joten ymmärtäkää.

Ulkoilua ja mokkulaa

2010-01-07T21:50:00.002+02:00

Tänään oli ulkoilupäivä. Rätäsateessa apteekkiin, kun antibiootit sun muut mössöt panivat mahan ikään kuin toimimaan. Samalla mokkulaan uutta puhtia. Edellisellä kerralla kun tuolla mokkulakaupassa olin ja hommasin se mötikän, niin sitä paikan päällä omalla läpärillä kokeiltuamme meni näyttö siniseksi ja tekstiä hullun lailla. Kaikkea piti tarkastaa, kun konevanhus sekosi. Eivät saaneet kuntoon, sanoivat vain,että paska kone tai jotain sellaista. Täällä vankilassai kun avasin, niin toimi kuin enkeli, vai junan vessako se oli.

Sitten avovankilaani ja kokeilemaan, näinkö puhtia on. Ei ollut. Ilmoitti läppärini ohjelman välityksellä, ettei tunnista sim-korttia. Tunnin siinä ähräilin ja asentelin uudestaan, aina sama tulos. Museon kaksi naista tulivat sitten käymään ja olivat tänään luvanneet keittää keittoa ja kerroin sille englannintaitoiselle ongelmasta. Ei muuta, kuin läppäri kainaloon ja räntäsateeseen. Numerolappu koneesta ja odotusta. Sitten läppäri tiskille ja mokkula esiin, siis se sellainen, tiedättehän. Otti ihminen sen käteen ja sanoi, että on sim-kortti väärin päin sisällä. Itse olivat siellä sen laittaneet, minä en koskenut koko korttiin! Katsoi hieman säälivästi, mitä lie ajatellut tyhmästä ulkomaalaisukosta. Sanoin sitten, että kokeillaan, toimiiko koneellani. Kun yritin avata konetta niin meni taas siniseksi ja pitäisi kaikki tarkastaa. Katkaisin virran ja sanoin, että kiitos ja näkemiin. Kämpillä avasin koneen ilman ongelmia ja kaikki toimii, kuten pitääkin.
Kummia virtauksia siellä T-Mobile-kaupassa.

Keitto oli hyvää ja ilmeisen ravitsevaa. Sain kuumemittarin lainaksi ja näytti 37,5.
Oli niin kuumeeton olo, vaan oli sitten aikaisemmin sitä kuumetta ihan oikeastikin ollut reilumman päälle. Rauhallisesti nyt edetää, kunnes alkaa myrkyt puremaan.

Tuossa kuva GirlFriendistäni ja yksi toinenkin.

kapa

Kohta loppuu vankeus

2010-01-06T07:48:00.002+02:00

Ei ollut HyksiNyksi, eikä muutakaan virusperäistä. Antibioottikuuri alkoi ja nyt vaan odotetaan vankeusajan loppua. Kuumetta on vielä. Pistää jo muutamankin päivän syömättömyys ihmisen aika
vetämättömään kuntoon, huomasin tuon kävellessäni lääkäriin ja käytyäni markettikierroksella. Yksityispolilla pistäydyin. Kertoivat museolla (Unkarin kansallismuseo on isäntäni), että 40 euroa maksaa ja jos tulee kotikäynnille, niin 20 lisää. Vaan sanoi lääkäritäti, että ei maksa mitään, kun yritin maksukommervenkkejä hoidella. Että näin täällä.

Gáti Jyväskylässä (unkarilainen fotari, joka tekee samaa hommaa siellä), toinen ystävällinen sielu hoitelee Kapaselle kontakteja Pajalta käsin, kun ei museo oikein ole saanut aikaiseksi noiden maahanmuuttajien yhteyksiä, enemmänkin paikallisia. Alkuperäinen ajatushan oli kuvata maahanmuuttajaperheitä ja heidän ruokakulttuuriaan. Asiat etenee kuitenkin omalla painollaan.

Tuossa muutama näkymä vankilani ikkunasta. Jotainhan on valokuvaajan tehtävä joutenollessaankin. Mikäs siihen parempaa, kuin valokuvausharjoitukset.

kapa

Sikamaista

2010-01-04T17:15:00.000+02:00

Edelleen sisätiloissa. Sängyssä maatessani katselin etäisyyttä kattoon ja tulin siihen tulokseen, että jos tämän huoneen kaataisi kyljelleen, niin olisi enemmän tilaa ihmisen liikkua. Kunhan tässä voimat palaavat, niin taidan ryhtyä tositoimiin. Tämän päivän puolikkaalla pussikeittoannoksella
ei moiseen urakkaan ryhdytä.

Tyydytään muistelemaan, miltä ulkomaailma näytää. Onneksi on koneella jokunen kuva, joita voin käydä ikävissäni katselemassa. Kuten kuvia makkaroista ja grillatusta tirskuvasta possusta. Ei ole mitään kuivasikaa, mitä hammastikulla pikkaisen töksäistään kielenpäälle.

kapa

Sisäilma ahdistaa

2010-01-03T14:56:00.006+02:00

Flunssa tai joku sellainen kuumepö pitää ihmisen sisällä. Ei yhtään kivaa. Pussikeittoa yrittänyt hieman litkiä, mikään ei maistu. Kuvaamaanhan tänne tultiin, eikä nukkumaan ja huokailemaan.

Edes GirlFriendiäni en ole päässyt ulkoiluttamaan. GirlFriend on Panasonicin GF1, punainen ja mainiolla, laadukkaalla 1,7/20 mm optiikalla. Tuohan vastaa kinokoossa 40 millistä. Erillisen etsimen sitten hommasin, kun ei tuo kädet suorana kuvaaminen sovi herrasmiehelle. Tuossa esimerkkinä muutama jouluaattona kuvattu. Väänsin Photarissa mustavalkoiseksi, kun ei värillä oikein toiminut.

Äsken aamupäivällä vällyjen alla näin unta, että päässäni oli iso aristava kuhmu. Mietin, että mistä lie tullut, kaatunut kai humalapäissäni. En edes muistanut,missä olin ollut. Piti herätessä oikein koittaa, että vieläkö aristaa. Ei siellä mitään kuhmua edes ollut.

kapa

P.S.
Eipäs laittanut kuvia. Yritetään uudelleen.

Uusi vuosi uudet kujeet

2010-01-01T16:36:00.003+02:00

Hyvää uutta vuotta kaikille.

Noin pari viikkoa mennyt Budan ja Pestin tienoilla. Helmikuun puoliväliin täällä roikutaan. Nyt tosin roikutaan enemmänkin sängyn pohjalla. Kaksi päivää roikuttiin vessanpytyn yllä ja nyt sitten iski kuume ja kurkkukipu, että silleen.

Joulu meni kivasti asunnottomien ruokailua kuvatessa, uuden vuoden aatto piti taasen viettää asunnottomien junanvaunuissa Budapestin "Harlemissa". Eihän siitä mitään tullut, kun tauti päällä. Enpä ainakaan tullut ryöstetyksi.

Kuvaamaan tänne olen tullut. Sellainen kansainvälinen projekti (SETSE, Seeing Europe Trough The Strangers Eyes) teemana "Perhe ja ruoka". Kahdeksan valokuvaajaa kahdeksasta eri maasta. Tämä onkin hyvä syy taas aloittaa bloggailu. Jatkoa seuraa.

p.s.

Enpä tiedä, kestääkö mokkulaan tungettu rahakasa vielä viikonlopun. Maanantaina sitten uutta, jos loppuu käyttövoima.

Grillauspäivä

2009-05-23T20:41:00.003+03:00

Sen verran, että ulkona grillasin. Foolion käärityt kokonaiset valkosipulit olivat taivaallisen ihania. Muuten etupäässä sisällä, sillä kolme päivää ITE-taiteilijoitten pihamiljöissä aamusta iltaan huononsi ihmisen terveydentilaa. Ne siittiöt, koivun.

Kuvaa en laita, mutta käykää katsomassa tuolla http://www.boston.com/bigpicture/2009/05/russia_observes_victory_day.html

"Muuttuuko ihminen, ja mihinkä suuntaan..." lauloi Georg Ots aikoinaan. Voisi kysyä sitä samaa tänäkin päivänä. Ja nuo kuvat nyt ovat vain esimerkkejä yhdestä valtiosta, tosin isosta semmoisesta. Hieman rampaantuneesta.

kapa

Luuvalo

2009-05-16T22:13:00.002+03:00

Kihti, luuvalo. Sellaiseksi luulevat. Olen aina tuota pitänyt vanhan ukon tautina. Vaan kun tutkiskelin passiani, niin tiedot osoittavat vääjäämättöästi, että vanha ukko se siellä on. Peilistä oikein piti katsoa ja vanhan näköinen ukko sielläkin. Ei akkakaan enää tykkää, nuorta sille pitäisi olla.

Tuossa nyt kuva matkalta. Merikin tuli nähtyä. Ei markkinoita, ei messuja Scarboroughin kaupungissa. Mitä ne jätkät oikein hoilottavat? Tuo olisi yksi residenssin paikka. Neljä muuta vielä avoinna. Ehkä liian kaupunki? Haluan maalle. Kaupunki tekee ihmisen ärtyneeksi. Liikaa kiirettä ja häslinkiä.

kapa

North Yorkshire

2009-05-11T13:27:00.005+03:00

Tulihan viime viikolla istuttua autossa. Kolmen taiteilijan kanssa kierreltiin North Yorkshiren mantuja hullun lailla. Uskomattoman hienoja maisemia, välillä kuin keskellä tuntureita Lapissa. Ohjelma oli tiukka, että ehtisimme nähdä tuon maakunnan monelta taholta. Oli hieman sellainen vakoilumatka. Ensi vuonna sitten kuukaudeksi redidenssitaiteilijaelämää viettämään. Nyt työsuunnitelmat kasaan ja rahaa hankkimaan.
Englantilaisilla jo rahoitus valmiina. Tulevat tänne työskentelemään he. Sellaista vaihtoa tämä.

Kuvia ei montaa tullut kotiintuomiseksi, sääli, sillä paikkoja olisi riittänyt kuvaustoimintaan yllin kyllin. Vaan, kun auton takapenkillä kahden Ainon välissä puristuksissa, niin ei sieltä liikuvasta autosta hypätty kuvaamaan. Ensi vuonna sitten.

Puolet matkasta oli hieman kivuliaan tuntuista, kun alkoi varvas pikkuinen oireilla kummallisesti. Kipeä on vieläkin, eilen jo kiiruhdin polilta hakemaan apua.

Katsotaan nyt, jos huomenna ehtisi pari kuvaa laittamaan. Tuossa kuitenkin alkajaisiksi taudinkuvaa.

kapa

Neulanreikää ja muutakin kuvausta

2009-04-27T21:04:00.003+03:00

Eilen se oli, neulanreikäpäivä. Valokuvakeskuksella pimiössä vilkettä ja skannerin kanssa ongelmia. Minä luovutin viiden jälkeen ja siirryin kotioloihin. Kimppapostaus sitten Runen toimesta kansainväliselle saitille.

Muuten meni meikäläisen digipinholet nappiin, paitsi että laitoin keskuksen koneella kuvatut muistikotilta sisäisellä lukijalla ja sieltä yhden vääntelin kohdalleen. Delasin sitten muut ja kun ajattelin illalla omalla kotiläppärilläni laittaa tännekin joitain otoksia, niin olivat hävinneet huithelvettiin. Erilaisia rescue-ohjelmia latailin ja yksi jopa suostuo D700:n Neffejä avaamaan. Noin kolmasosan palautti ja muutaman päälle, jotka eivät suostuneet avautumaan ei photarilla, ei Capture NX2:lla.
Kolmen tunnin ähertämisen jälkeen ajattelin, että unohdetaan koko juttu. Päivä se on ensi vuonnakin.

Muistikortti koneeseen, siis kameraan ja tänään Hoikankylään Saarijärvelle. Ilmo Pylvänäisen huimaa kokoelmaa kuvaamaan ITE-näyttelyä varten. On siinä miehellä kokoelma! Kerää kaikkea, siis kaikkea. No, kamerat puuttuivat, ainakin ensinäkemällä.
30-metrinen kivinavetta valtavine tukiparruineen lattiasta kattoon täynnä uskomatonta tavaraa. Suomen sodan tykinkuulasta lähtien. Hypistelin sitä kädessäni, kuten aikoinaan Tapio Rautavaaran keihäskultamitalia. Tosin Tapsan mitalissa ja varsinkin siinä, kun mies iski sen kännöseeni ja sanoi, että oletkos poika tuollaista ennen pitänyt kädessäsi, oli hieman eri tuntua. Levynkantta olin Oulunkylässä kuvaamassa, ja siinä kotitalossa kaffeilla.

Lipsahtipa tuonpuoleiseen, joten tässä pari neulanreikäsellaista. D700, runkotulpassa 0,25 mm reikä. Tarkastettu, ja pyöreä on. Keskuksen suurennuskojeella. Sellaisella sen voi tehdä. Omatekemä, viilipurkin kanteen. Luomusellaiseen.

kapa

International Pinhole Day

2009-04-25T21:04:00.003+03:00

Huomenna sunnuntaina on neulanreikäpäivä. Kaikkialla maailmassa tuon maagisen reiän lumoon jääneet virittävät laatikoitaan ja laittavat kuvansa kaikkien nähtäville. Minä otin hieman ennakkoa, kun sain tänään tehtyä uuden reiän. Pitihän sitä kokeilla. Sen kunniaksi kuubalainen aito suuhun ja käsivaralta itsestä kuva, sillä reiällä tietenkin. Huomenna sitten lisää.

kapa

Taas meitä yritetään kusettaa

2009-04-21T12:48:00.002+03:00

Tuonne kadulle yksin yöhön meidät ajetaan. Isot jyräävät meitin, Hesari ja muut yrittävät kusettaa.

Allekirjoittakaa vetoomus, vaikka ette freelancereitä olisikaan. Muistatteko sellaisen sanan, kuin solidaarisuus?

http://www.freet.fi/uutiset/artikkeli/750/

Ja varokaa niitä "lukijan kuva"-pyyntöjä. Luovutatte kaikki oikeudet kuviin, myös jälleenmyynnin ja olette itse vastuussa, jos kuvassa mahdollisesti näkyvä henkilö hermostuu oikeuteen asti. Lukekaa ehdot, ennen kuin haluatte saada nimenne pienellä mahdollisesti julkaistun kuvan alle. Hetken kuuluisuus voi vit.. harmittaa myöhemmin.

kapa

Toivuttu on

2009-02-20T12:50:00.002+02:00

Hieman oli paranneltava, mutta nyt on kaikki kohdallaan. Siis näyttely avattu ja asianmukaisesti juhlittu. Avajaispäivän kruunasi Beckerillä käynti, jonne vein julisteen ja samalla yllättäen sain hieman riihikuivaa setelirahaa tyhjänä ammottavaan lompakkooni. Oli jotain mennyt kaupaksi, kuvia siis.

Avajaisista syömään, kiitos Simolle tarjoilusta ja sitten vielä kotimatkalla Vakkariin, jossa höveliäs nuoriso tarjosi iltakaljaa kulkijalle. Aamutunneilla oli vanhus jo sen verran väsynyt, että mittari alle ja petiin.

Jostain oli kennoon lennellyt runsain määriin pölyroskaa, jota sutimaan. Pahemmaksi äityi koko hoito, suti keräsi ihme rasvaa kennon raameista ja levitteli mukaviksi raidoiksi. Pakko oli tilata märkäpuhdistusvälineet. Nyt näyttää jo paremmalta.

Huomenna Lahteen tapaamaan uusia Leukulaisia ja samalla Saken opastusta muotsikassa tietokoneen äärellä istuen.

kapa

Kutsu

2009-02-17T00:04:00.002+02:00

Puolet kuvista seinillä. Huomenna loput. Jää sitten se varsinainen päivä vapaaksi muihin tohotuksiin. Tulkaa avajaisiin.

Näyttelynvaihtoa tiedossa

2009-02-12T12:21:00.003+02:00

Näin se vaan aika hurahtaa ja valo sen kun lisääntyy. Work#2 alkaa olla Galleria Harmoniassa lopuillaan. Sunnuntaina vielä mahdollisuus käydä katsomassa Tuomo Mannisen ryhmäpotretteja, taidemuseolla jatkuu ensi kuun puolelle ulkomaalaisten osuus. Menkää katsomaan, jos ette ole vielä saaneet aikaiseksi.

Mikkelistä odottelen joitakin kuvia takaisin, muut kuvat on vedostettu ja sitten ensi viikolla avajaiset. Harmoniassa on paikat suunnilleen tiedossa, tuttu miljöö.

Työtä tuommoinen aina tettää, vaikka kuvat ovatkin postimerkkejä nykyiseen mammuttikokoon verrattuna. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei pienikokoisen kuvan tekeminen ole yhtään helpompaa/vähemmän aikaa vievää/vähemmän vaativaa kuin tuollaisen isonkaan. Halvempaa kylläkin.

Jotenkin outo olo, kun on jo nyt kaikki valmiina, julistetta vajaa. Viikonloppu aikaa vielä panna kaikki uusiksi ;)

kapa

Mainos

2009-02-10T22:00:00.002+02:00

Korvat hörölle, ohessa lainaus:

YLE Radio 1:ssä uusitaan “Valokuvaajan kuolema” radiodokumentti ensi keskiviikkona 11.2.2009 klo 12.35, uusinta sunnuntaina 15.2. klo 23.10.

Kyseessä on monimuotoinen nettiradiodokumentti sekä samalla radiossa lähettävä ohjelma. Dokumentista on ilmestynyt täällä parikymmentä tekstiä, kuunneltavia valokuvaajien haastatteluita kuvineen sekä muuta ohjelmaan liittyvää. Kaikki projektiin liittyvät jutut äänineen ja kuvineen löytyvät täältä: http://www.nettidokumentti.fi/?cat=11

Kuunneltava valmis ohjelma täällä: http://www.nettidokumentti.fi/?p=40

Ohjelmaan liittyvä Ylen puffiteksti:

Valokuvaajan kuolema

Uuden ajan valokuvaamisen totuutta etsimässä. Miljoonia kuvia, digikameroita, helppoja muistoja jokaisesta hetkestä. Vääristyykö todellisuus taltioimisen vimmassa.

Valokuvaus on ammattinakin murroksessa. Harrastajienkin mahdollisuudet monipuoliseen kuvailmaisuun ja laatuun lisääntyvät. Kuvien määrän sekä niiden työstöajan kasvaessa voittajia ovat kuitenkin ne jotka osaavat nopeasti valita, karsia ja tuhota. Tai osaavat ottaa vähemmän kuvia.

Osoitteesta www.nettidokumentti.fi löytyy ohjelmaan liittyvää lisämateriaalia. Kuunneltavina laajemmat haastattelut, kuvia kuvaajista, kuvaajien kuvia sekä ajatuksia projektista.

Ohjelmassa mukana myös tuore Fotofinlandia -voittaja Hannes Heikura. Muita haastateltavia ovat: Jari Silomäki, Ari Niemelä, Jore Puusa, Tuomo Björksten ja Martti Kapanen.

Toteutus: Mikko Paartola
Tuottaja: Hannu Karisto

Vapautus velvoitteesta

2009-02-09T14:56:00.004+02:00

Kulttuurirahastokin muisti ystävällisesti sähköpostilla:

"Ilmoitamme kohteliaimmin, että Teille ei ole myönnetty apurahaa Suomen Kulttuurirahastoon lokakuussa 2008 jättämänne hakemuksen perusteella. Kulttuurirahasto ei perustele päätöksiä."

No, jääpähän aikaa enemmän muille touhuille. Jospa vaikka ottaisi kesän hieman rauhallisemmin? Tänään on kuitenkin ollut lasinleikkauspäivä, ja vähän muutakin. Kotona odottaa hiivapaketti jääkaapissa.

Painosta soittivat, että kutsut on valmiina, pitääpä mennä hakemaan, että saadaan huomenna postiin. Ensi viikolla sitten avajaiset.

kapa

Töppäsin

2009-01-26T22:18:00.002+02:00

Kolmisen viikkoa sitten töppäsin. Tein leipää. Hyvää leipää. Sitä ennen se oli ollut emännän tehtävä. Tein kuulemma niin hyvää, että sain tehdä toistekin. Sitten alkoi jääkapin hyllylle ilmestyä hiivanpalasia aina, kun edellinen oli käytetty. Ymmärsin yskän. Minusta leivottiin leipoja.

Käyhän se näinkin. Ei siinä suurta vaivaa ole vaivamisessa. Sormetkin vahvistuvat. Pullaa jos pannaan tekemään, niin sitten tulee lässähtänyttä pakkopullaa. Joku roti pitää olla leipomisessakin.

kapa

Work#2

2009-01-24T22:57:00.002+02:00

Tuli avattua Work#2-näyttely. Ensin taidemuseolla ja sitten Harmonialla. Väkeä oli kivasti, viiniä riitti ja puheensorinaa. Kuvataiteilijat tietenkin loistivat poissaolollaan, niin maalarit kuin graafikotkin. Sehän ei mitään uutta ole, kun on kyseessä valokuvataide. Komea kokonaisuus kuitenkin napinpainajilta.

Ripustustalkoissa tuli oltua parina päivänä ja oli mukava nähdä taas Italian Luigia ja ohimennen Englannin Loria. Ei ollut Lorikaan ehtinyt viime vuonna kuin pari kertaa perhostelemaan.

Kipin kapin katsomaan taidemuseolle ja Harmoniaan.

Pari kuvaa ennen avajaisia odotuksen tunnelmissa.

kapa

Passikuva

2009-01-22T21:43:00.002+02:00

Kollega soitteli, tarvitsi passikuvaa ja kyseli, josko ohimennen ottaisin. Tuli sitten työhuoneellani käymään. Nopeastihan homma hoitui, mitä nyt piti studioflässit kaivaa laukusta. Tarkastin vielä ohjeistuksen poliisin sivuilta. Siellä ne ovat seikkaperäiset, kuten asiaan kuuluukin. Vakava asia tuo on, valokuvassa käynti.

Lähetin kuvan sitten sähköpostilla kollegalle, joka sen itse printtaili pigmenttimusteella korkealaatuiselle paperille mittojen mukaan. Mutta, mutta. Tuli puhelinsoitto ja kertomus Jyväskylän poliisilaitoksen täti-ihmisen oudosta käyttäytymisestä. Väitti tuo, että ei kelpaa, kun pitää olla valkoinen tausta, minä olin tehnyt siihen kuvaan vaaleanharmaan. Siinä väänsivät asiasta, kun kollegaraukka yritti selittää, että poliisin ohjeitahan vaan ollaan noudatettu. Ei antanut täti periksi, lisäsi, että eihän tämä ole edes valokuvaamossa otettu, johon kollega, että on kuitenkin ammattikuvaajan ottama. "Niin, mutta kun ei ole valokuvaamossa..."

Aikansa siinä vänkäsivät kumpikin ja täti luopui, lupasi viedä eteenpäin, mutta vielä pontevasti lisäten, että sitten kylläkin kollegan vastuulla, jos ei mene läpi.

Jokainen voi googlata sanan "passikuva" ja lukea sieltä seikkaperäiset ja selkeät ohjeet, jotka poikkeavat Jyväskylän poliisin täti-ihmisen ohjeista. Ohessa poliisin esimerkkikuva OIKEASTA TAUSTASTA. Lisäksi kysymyksiä ja vastauksia osiossa on seuraavanlainen vastaus (suora lainaus poliisin sivustolta):

"Millainen tausta on paras?
Paras taustaväri on vaaleahko harmaa. Ongelmia ilmenee yleensä silloin, jos kuvattavan paita tai iho on sattumalta yhtä vaalea tai tumma kuin tausta, koska silloin ne eivät erotu toisistaan mustavalkoisessa kuvassa. Jos alkuperäinen kuva on värillinen, se myös tallennetaan passin sirulle värillisenä, mutta tietosivulla kaikki kuvat ovat mustavalkoisia. Täysin valkoista taustaa ei suositella. Paras tausta on sellainen, josta sekä kasvot että kuvattavan vaatteet erottuvat hyvin."

Oheinen esimerkkikuva (OIKEIN-esimerkki) on kyseiseltä poliisin sivustolta. Ottamassani kuvassa tausta oli hieman vaaleampi.

Missään ei myöskään mainita, että kuva on otettava valokuvaamossa. Minullahan on vain työhuone/studio asianmukaisine studiosalamoineen, mutta ei "valokuvaamoa".

Että semmoinen tapaus tällä kertaa.

kapa