Seinäkuvauksessa olen jo päässyt pitkälle. Neljännen tason kokeeseen laitoin vanhan kuvan viime keväältä ja heti kostautui, olin saada jo varoituksen petoksesta. Ei tuo hotellin parvekeseinä tahtonut kelvata epäpuhtaudessaan. Siispä kilvan uutta etsimään ja tuossa tulos. Hotellikin sitten hyväksyttiin ja olen siis edennyt jo tasolle 5.
Muuten menee kohtalaisesti, kiitos kysymästä. Elli herätti puoli neljältä ilmoittaakseen, että tuli jo. Siispä kakat sanomalehden päältä vessanpyttyyn ja takaisin nukkumaan. Ennen oli tuo yöuni vähemmän katkonaista. Vaan aikansa kutakin.
Matkavalmistelut etenevät, kontakteja on luotu sähköpostin välityksellä. Näyttäisi tulevan työntäyteinen kaksiviikkoinen. Ja hyvä niin. Kotisivuja olen myös rakennellut viime päivät. Näin pystymetsästä lähtien hieman takkuaa. Yritän saada aikaiseksi selkeät, yksinkertaiset ja visuaalisesti toimivat. Pois turha hörhötys, flashien vilinä ja tuskastuttava odotus. Ei ole kotisivujen selailijoilla
sekunteja tuhlattavanaan. Vaan jostainhan se on aloitettava, ainahan niitä voi jatkaa ja viilailla. Sitten syksymmällä.
kirjoittanut: Kapa | 10:03
1 Kommenttia
On se jännää, kuinka kiehtovia seinät osaavatkaan olla kun oikea ihminen niitä kamerallaan uhkailee.
Kaunista kaupunkirappiota löytyy Vapauden- ja Hankkikaisenkadun välisen korttelin sisäkujilta. Reititän usein kulkuni ravintola Figaron takaa, jotta voin seurata punatiilimuurin murenemista.
Lähetä kommentti
Pääsivulle