Sen verran, että ulkona grillasin. Foolion käärityt kokonaiset valkosipulit olivat taivaallisen ihania. Muuten etupäässä sisällä, sillä kolme päivää ITE-taiteilijoitten pihamiljöissä aamusta iltaan huononsi ihmisen terveydentilaa. Ne siittiöt, koivun.

Kuvaa en laita, mutta käykää katsomassa tuolla http://www.boston.com/bigpicture/2009/05/russia_observes_victory_day.html

"Muuttuuko ihminen, ja mihinkä suuntaan..." lauloi Georg Ots aikoinaan. Voisi kysyä sitä samaa tänäkin päivänä. Ja nuo kuvat nyt ovat vain esimerkkejä yhdestä valtiosta, tosin isosta semmoisesta. Hieman rampaantuneesta.

kapa

Kihti, luuvalo. Sellaiseksi luulevat. Olen aina tuota pitänyt vanhan ukon tautina. Vaan kun tutkiskelin passiani, niin tiedot osoittavat vääjäämättöästi, että vanha ukko se siellä on. Peilistä oikein piti katsoa ja vanhan näköinen ukko sielläkin. Ei akkakaan enää tykkää, nuorta sille pitäisi olla.

Tuossa nyt kuva matkalta. Merikin tuli nähtyä. Ei markkinoita, ei messuja Scarboroughin kaupungissa. Mitä ne jätkät oikein hoilottavat? Tuo olisi yksi residenssin paikka. Neljä muuta vielä avoinna. Ehkä liian kaupunki? Haluan maalle. Kaupunki tekee ihmisen ärtyneeksi. Liikaa kiirettä ja häslinkiä.

kapa

Tulihan viime viikolla istuttua autossa. Kolmen taiteilijan kanssa kierreltiin North Yorkshiren mantuja hullun lailla. Uskomattoman hienoja maisemia, välillä kuin keskellä tuntureita Lapissa. Ohjelma oli tiukka, että ehtisimme nähdä tuon maakunnan monelta taholta. Oli hieman sellainen vakoilumatka. Ensi vuonna sitten kuukaudeksi redidenssitaiteilijaelämää viettämään. Nyt työsuunnitelmat kasaan ja rahaa hankkimaan.
Englantilaisilla jo rahoitus valmiina. Tulevat tänne työskentelemään he. Sellaista vaihtoa tämä.

Kuvia ei montaa tullut kotiintuomiseksi, sääli, sillä paikkoja olisi riittänyt kuvaustoimintaan yllin kyllin. Vaan, kun auton takapenkillä kahden Ainon välissä puristuksissa, niin ei sieltä liikuvasta autosta hypätty kuvaamaan. Ensi vuonna sitten.

Puolet matkasta oli hieman kivuliaan tuntuista, kun alkoi varvas pikkuinen oireilla kummallisesti. Kipeä on vieläkin, eilen jo kiiruhdin polilta hakemaan apua.

Katsotaan nyt, jos huomenna ehtisi pari kuvaa laittamaan. Tuossa kuitenkin alkajaisiksi taudinkuvaa.

kapa

Eilen se oli, neulanreikäpäivä. Valokuvakeskuksella pimiössä vilkettä ja skannerin kanssa ongelmia. Minä luovutin viiden jälkeen ja siirryin kotioloihin. Kimppapostaus sitten Runen toimesta kansainväliselle saitille.

Muuten meni meikäläisen digipinholet nappiin, paitsi että laitoin keskuksen koneella kuvatut muistikotilta sisäisellä lukijalla ja sieltä yhden vääntelin kohdalleen. Delasin sitten muut ja kun ajattelin illalla omalla kotiläppärilläni laittaa tännekin joitain otoksia, niin olivat hävinneet huithelvettiin. Erilaisia rescue-ohjelmia latailin ja yksi jopa suostuo D700:n Neffejä avaamaan. Noin kolmasosan palautti ja muutaman päälle, jotka eivät suostuneet avautumaan ei photarilla, ei Capture NX2:lla.
Kolmen tunnin ähertämisen jälkeen ajattelin, että unohdetaan koko juttu. Päivä se on ensi vuonnakin.

Muistikortti koneeseen, siis kameraan ja tänään Hoikankylään Saarijärvelle. Ilmo Pylvänäisen huimaa kokoelmaa kuvaamaan ITE-näyttelyä varten. On siinä miehellä kokoelma! Kerää kaikkea, siis kaikkea. No, kamerat puuttuivat, ainakin ensinäkemällä.
30-metrinen kivinavetta valtavine tukiparruineen lattiasta kattoon täynnä uskomatonta tavaraa. Suomen sodan tykinkuulasta lähtien. Hypistelin sitä kädessäni, kuten aikoinaan Tapio Rautavaaran keihäskultamitalia. Tosin Tapsan mitalissa ja varsinkin siinä, kun mies iski sen kännöseeni ja sanoi, että oletkos poika tuollaista ennen pitänyt kädessäsi, oli hieman eri tuntua. Levynkantta olin Oulunkylässä kuvaamassa, ja siinä kotitalossa kaffeilla.

Lipsahtipa tuonpuoleiseen, joten tässä pari neulanreikäsellaista. D700, runkotulpassa 0,25 mm reikä. Tarkastettu, ja pyöreä on. Keskuksen suurennuskojeella. Sellaisella sen voi tehdä. Omatekemä, viilipurkin kanteen. Luomusellaiseen.

kapa

Huomenna sunnuntaina on neulanreikäpäivä. Kaikkialla maailmassa tuon maagisen reiän lumoon jääneet virittävät laatikoitaan ja laittavat kuvansa kaikkien nähtäville. Minä otin hieman ennakkoa, kun sain tänään tehtyä uuden reiän. Pitihän sitä kokeilla. Sen kunniaksi kuubalainen aito suuhun ja käsivaralta itsestä kuva, sillä reiällä tietenkin. Huomenna sitten lisää.

kapa

Tuonne kadulle yksin yöhön meidät ajetaan. Isot jyräävät meitin, Hesari ja muut yrittävät kusettaa.

Allekirjoittakaa vetoomus, vaikka ette freelancereitä olisikaan. Muistatteko sellaisen sanan, kuin solidaarisuus?

http://www.freet.fi/uutiset/artikkeli/750/

Ja varokaa niitä "lukijan kuva"-pyyntöjä. Luovutatte kaikki oikeudet kuviin, myös jälleenmyynnin ja olette itse vastuussa, jos kuvassa mahdollisesti näkyvä henkilö hermostuu oikeuteen asti. Lukekaa ehdot, ennen kuin haluatte saada nimenne pienellä mahdollisesti julkaistun kuvan alle. Hetken kuuluisuus voi vit.. harmittaa myöhemmin.

kapa

Hieman oli paranneltava, mutta nyt on kaikki kohdallaan. Siis näyttely avattu ja asianmukaisesti juhlittu. Avajaispäivän kruunasi Beckerillä käynti, jonne vein julisteen ja samalla yllättäen sain hieman riihikuivaa setelirahaa tyhjänä ammottavaan lompakkooni. Oli jotain mennyt kaupaksi, kuvia siis.

Avajaisista syömään, kiitos Simolle tarjoilusta ja sitten vielä kotimatkalla Vakkariin, jossa höveliäs nuoriso tarjosi iltakaljaa kulkijalle. Aamutunneilla oli vanhus jo sen verran väsynyt, että mittari alle ja petiin.

Jostain oli kennoon lennellyt runsain määriin pölyroskaa, jota sutimaan. Pahemmaksi äityi koko hoito, suti keräsi ihme rasvaa kennon raameista ja levitteli mukaviksi raidoiksi. Pakko oli tilata märkäpuhdistusvälineet. Nyt näyttää jo paremmalta.

Huomenna Lahteen tapaamaan uusia Leukulaisia ja samalla Saken opastusta muotsikassa tietokoneen äärellä istuen.

kapa