alku

Jotenkinhan se on aloitettava.

Ovat maailman kirjat nyt pahasti sekaisin kun Kapasen poikakin aloittaa
päiväkirjan kirjoittamisen - ja kehtaa sen vielä julkistaa. Mutta näinhän se
nykypäivänä on, jos ei nyt ihan lehmät lennä, niin taiteilijanrentut yrittävät
viimeisenä oljenkortenaan saada julkisuutta paljastamalla boheemin
taiteilijaelämänsä tasaisen tylsyyden. Nyt puhuu Kapa!

Aamulla auto huoltoon ja työhuoneelle murehtimaan, että mitähän sekin nyt
taas maksaa. Pakkohan sitä on hoivata, kun alkaa katsastuksen viimeinen
päivä häämöttää. Tietokone päälle ja peräpukamia kasvattamaan. Viitasaaren ABC-liikenneaseman kuvat ovat viimeistä silausta vailla, taiteilijaseuran
60 files - nettisivustoon pitäisi etsiä viitisentoista kuvaa ja rustata tekstiä. Piti
olla tammikuun loppuun mennessä valmiita. Mistähän niitä vanhoja
dioja alkaisi etsiä, ei näes ole tuo arkistointi mitenkään vahvimpia puoliani.
Töitähän ei enää ole jäljellä, kun tänne Hourulaan (Tourulan kivääritehdas)
muuton yhteydessä vein kaksi kolmasosaa vanhoista töistäni kaatopaikalle.
Eivät kelvanneet kellekään, eikä varastointitilaa ole. Rahallahan sitä
saisi, mutta kun ei ole sitäkään. Kyllähän sitten jotkut hulluksi haukkuivat ja
olisivat kuulemma mielellään ottaneet itselleen. Ilmaiseksi tietenkin. Enkä
niitä ollut edes kaikkia dokumentoinut. Toisten töitä on kyllä tullut kuvattua
liiankin kanssa, vaan kukas se minun töiden dokumentoinnin hoitaisi?
Minunko se pitäisi sekin tehdä?

Niin että huollosta köpöttelin kuutisen kilometriä sauvakävelyä tänne ja
iltapäivällä sitten uusi köpöttely autoa hakemaan. A-K:lla on opetusta illalla,
joten koiran iltapäivä- ja iltalenkitys odottaa kotosalla. Eiköhän tuossa
laiskalle miehelle ole yhdeksi päiväksi liikuntaa.

Ja nyt turhat höpinät turpeeseen ja töihin käsiksi!

Kapa