Niin sekin talven yritys kusi kintuille. Tietekoneeni rakentanut poikani saapui katsomaan levähtänyttä rakkinettani, tuntitolkulla siinä ährättiin, vaihdettiin osiakin, vaan ei lähtenyt mylly pyörimään. Emolevyä vielä siihen metsästelen, jospa sitten? Oli se ennen vanhaan pimiössä helpompaa, jos ei tullut suurennuskojeeseen valoa, niin sitten vaihdettiin lamppu - ja taas vorkki. En silti vaihtaisi takaisin noihin aikoihin. Olihan siinä pimiössä oma taikansa, mutta saa nyt olla minun kohdaltani nuo myrkyt historiaa.
Kun en muuta sitten keksinyt, niin järjestelin arkistoani työhuoneella. Otin jopa itselaukaisijalla kuvan pullomahaisesta fotarista, siis itsestäni, tuolla arkistoni ääressä. Monella tapaa on itseäni kuvailtu, mutta tuo vie kyllä voiton ;). Kuulin sen tänään, ihan veti suun messingille näitten murheitten keskellä.
Laitanpa tähän teille blogiani kuikuileville tietokilpailukysymyksen. Mikä on vanunkinäppäin? Vanhoista valokuvausoppaista tuo löytyy.
Ensimmäiselle oikein vastanneelle en anna mitään. En kyllä muillekaan. Sorry. Hetken kuuluisuuden kylläkin, ja senkin tässä suppeassa piirissä.
kirjoittanut: Kapa | 21:13
4 Kommenttia
Ja Puusa sanoo: sehän on lankalaukaisin vai oliko se???Pinta letkussa oli kangasta tai kankaantapaista..
Taisi Jore ehtiä ensin, minulle ainakin tuli mieleen sanasta vanunki jostain kumman syystä rautalanka. Kai siitä lankalaukaisimen tosiaan saa ajateltua.
Se on se näppäin jolla tehdään ns. karvalakkivalotus;)
Paitsi että Caj Bremer teki toissapäivänä telkkarissa ihan lippahattuvalotuksen, ja ilman vanunkeja muistaakseni.
Lähetä kommentti
Pääsivulle