Viikon kuva 29 (kaksi versiota)

Muutama päivä sitten pyöräilin Hourulaan työhuoneelleni, sillai hienommin studiolleni. Sattui vielä olemaan aurinkoinen aamu (siksi pyörä, eikä auto). Innovan kohdalla, se on muuten Jyväskylän korkein rakennus, pysähdyin katselemaan ikkunanpesijöitä, jotka keikkuivat nosturin varren päässä. Pitihän tuo kohtaus kuvata, koskaan ei tiedä kuka tuollaistakin tilanteen dokumentointia joskus tarvitsee.

Tuli mieleen, kun joskus hamassa muinaisuudessa opiskeluaikoina kuvasin Lahden Kisoja sen isoimman hyppyrimäen lähtötasenteella. Ei silloin huimannut. Vanhuuden lähetessä on kummallinen korkean paikan kammo iskenyt korvien väliin, tai oikeammin jalkoihin, jotka tahtovat pettää. Siitä olen kyllä saanut kuulla, ei mies eikä mikään, kun ei uskalla katolle kiivetä. Vaan jotkut mittaavat sen miehen mitan siitä, että onko hänestä kiipijäksi.

No, minä en kiipeä, olkaa te ihmiset mitä mieltä tahansa. Enkä tuolta yli kymmenen kerroksen korkeudelta pese ikkunoitakaan. Kolmannen kerroksen korkeudelle en seinälakanaakan mennyt proppaamaan. Saivat muut siinä häkissä keikkua. Minä katsoin alhaalla, että menee suoraan.

Näyttelyvedokset on nyt tehty. Yksitoista isompaa kehyksissä ja satakunta aanelosta lasin alle pantaviksi. Aanelosista karsin kuitenkin 60, laseja on vain neljäkymmentä.
Joku roti sentään kuvamäärässäkin.

kapa