Taas

Taas avajaiset. Tällä kertaa Etnografisen museon tiloissa, siellä, jonne vietiin jo aikaisemin katsomaan Suomi-näyttelyä. Nyt alahallissa Kongo-näyttely. Olivat printanneet kankaalle ja siitähän tietää, mitä syntyy. Hirveitä kiiltoja eikä tumma pää erotu ollenkaan niitten valopilkkujen takaa. Tekstiä oli paljon, unkariksi ja englanniksi. En jaksanut hirveästi lukea. Tuollainen pitäisi olla kirjana kädessä ja rauhassa vaikka ennen nukkumaan menoa luettavana. Ei ole meikäläiselle nuo tuommoiset näyttelyt tehty. Mielenkiintoisia asioita varmaan, mutta ei tuollaisessa yhteydessä.
Kolme kuvaa todisteena, että käyty on. Tilakin on hienosti suunniteltu näyttelytarkoituksiin. Tuon puhujasedän (keskellä alhaalla) alla oli se itse näyttely lattialla seisovilla vitriineilä.

Joku ehkä tunnistaa roikkuvan rätin. Liittyy siihen Suomi-näyttelyyn. Ikään kuin johdantona ylempään kerrokseen.

kapa