Tulihan taas käytyä Tampereella. Vettä ja räntää. Siinä sitten kuvaat rakennusta. Vaan eihän se rakennus Suomen maassa aina auringossa kylve, vaikka arkkitehdit välillä sitä tuntuvat omistansa kuvittelevan. Että se siitä.
Pimeässä vihman ja mustan jään keskellä ei ole hauska ajella, ei vaikka siitä särvintä leivällensä siitä saisi. Ja hulluja ohittajia piisaa. Ei ihme, että romua syntyy.
Väsyneenä kotiin 13 tuntisen työrupeaman jälkeen. Koiran kusetus ja työhuoneelle kuvia työstämään. Pitää saada alta pois ennen perjantaita. Emännän jätin kotiin oksennustautia potemaan. Kai se siellä pärjää tautinsa kanssa, kun on jo kohta viikon sen kanssa viihtynyt. Saisi nyt itsensä kuntoon ennen reissuani.
Kello alkaa lähestyä yökolmea, on varmaan aika kellahtaa työhuoneen sohvalle.
kirjoittanut: Kapa | 02:59
4 Kommenttia
Onkohan tuo ihan asiallista toisen ihmisen yksityisiä vaivoja täällä selostaa!?
Ei minusta.
A-K.
Ei kai tuo oksennustauti nyt flunssaa hävettävämpi ole? Anteeksi jos loukkasin.
Tämä työ on hyvin kaunis! Kerropa siitä lisää. Onko se avian uusi työ?
Ei ole uusi. On vuodelta 1999. Kuuluu osana näyttelyyn, jossa oli tälläisiä valokuvakirjoja ja muitakin koosteita.
Näihin "kirjoihin" tavallaan päättyi eräs vaihe tekemisissäni. Ehkä palaan viela aiheeseen.
Lähetä kommentti
Pääsivulle