Vanunkinäppäin

Kolme Itämaan tietäjää vastasivat visaiseen kysymykseeni, joka kuitenkin osoittautui perin helpoksi. Vaikea tässä ensimmäistä palkintoa jakaa, koska vastaajat eivät olleet samalla lähtöviivalla. Puusan Jore ehti ensiksi, joten annettakoon hänelle muutaman hetken kuuluisuus. Kuuluisuutta annetaan myös nuoremman polven edustajalle herra Kalavaiselle ja kolmannen palkinnon saakoon ehtymättömien kuvalähteiden äärellä asusteva karvalakkivalotuksiakin harrastava Rantojen mies jostain Porin periferiasta.

Kaikille muille, ja varsinkin heille, jotka eivät tienneet, että kyseessä oli lankalaukaisin tai -laukaisija, ihan miten vaan, toivotan kaikkea hyvää muuten vaan. Ja mikä se sellainen sitten on? No, se on sellainen taipuisa vehje, jolla ennen noita kaukolaukaisimia saatiin kameran suljin auki. Valinnoista sitten riippui, menikö se suljin sen jälkeen kiinni. Yleensä meni.

Ohessa vielä kännykällä kuvattu havaintokuva kyseisestä laitteesta, joita on nykyään muuten hakala löytää alan liikkeistä. Minulle ei ainakaan sellainen viisitoistasenttinen kelpaa, jota jostain laatikon pohjalta saattavat löytää. Totuudessa pysyäkseni, jouduin uuteen runkooni (ei tähän pullomahaani) ostamaan sellaisen sähköisen vemputtimen. Ei siinä mitään vikaa ole, hyvin toimii, mutta kun puolipimeässä yrität vanhoilla silmillä tunkea sitä siihen kymmenpinniseen kuoppaan, niin ei ihan ensi yrittämällä meinaa onnistua. Hieman kohdistusvaikeuksia.

Hymyillään, kun tavataan.