Assarina

Siitä taitaa olla jo rapiat parikymmentä vuotta, kun olen viimeksi ollut valokuvaajan assistenttina. Itselleni kyllä on joitakin matkan varrelle siunaantunut.

Italian Luigi saapui jatkamaan projektiaan tänne Jyväskylään ja viime yönä lähdin seuraksi, siis jalustankantajaksi. Tuli siinä yön pimeydessä muutama räpsykin painallettua käsivaralta herra taiteilijasta työssään. Ilma oli kuulas, tuuli vain riepotteli sateenvarjoja (yksi ainoastaan hajosi), sen verran pintaa noilla purjeilla on. Tiedättehän kokemuksesta, kun varjo kääntyy väärään suuntaan, ei sitä hevin enää takaisin väännetä. Onneksi ei tullut vettä taivaalta, niin ei flashit paukahtaneet kuin hallitusti. Muutakin kuin kantamista kuului assarin hommaan, esimerkiksi taskulampun pitäminen tarkennuskohteen tasolla, jotta saisi kuvan tähyslasille terävänä. Pimeässä on näet hankala tarkentaa, sen tietää jokainen, joka palkilla on vähääkään kuvannut.
Ei siinä nokka kauaa tuhissut, parissa tunnissa homma tuli hoidettua.

Siis elossa ollaan, väsymys alkaa kaikota ja työhön pitäisi päästä kiinni. Harjoittelin jo uuden virastokompleksi Sinetin kuvaamisella. Iso oli talo, mutta turvallinen olo, olihan alla lähes 17 kilometriä paalutusta.