Pakkohan se oli...

Elikkä, kuten kaupan kassat aloittavat (ne nuoret) hintasanelunsa, että niinku eilen ikkunasta alkoi kuu paistaa. Sen verran taivas rakoili ja utua ilmassa, että pakkohan sitä oli mennä tuokin kuvaamaan. Styrmoolia päässä sen verran, ettei hdr-kuviin ollut ajatusta. Raahasin kuitenkin jalustan ja ajattelin saavani tuon hetken ikuistettua, näytti sen verran hienolta. Pimennys oli alkanut, sitä täydellistä en jäänyt odottamaan, ei niin paljoa jaksanut kiinostaa. Tuossa nyt kuitenkin kalpea kuvaelma, mitä näin.

Eihän tuota luontoa pysty valokuvaajaparka mitenkään toistamaan, kunhan jotain sentään.
Eikä sitä muuten pidäkään toistaa, kunhan saa sen kokemuksen jotenkin välitettyä.