Sääliksi käy

Jokunen vuosi sitten kuulin eräältä taidemuseon johtajalta (jääköön tuo museo nyt mainitsematta), että ovat ostaneet digikameran, joten ei enää tarvitse käyttää valokuvaajien palveluja, vaan voivat nyt itse hoitaa kaiken. Siihen en viitsinyt vastata, ihmettelin vain itsekseni, että se digikamerako ne kuvat heille ottaa. Sekö on jotenkin parempi sitten niitä kuvia ottamaan, kuin filmiä käyttävä kamera? Eiköhän se osaaminen ole siellä kameran takana, eikä itse kamerassa, oli sitten digi eli ei. Alaa jotenkin tietävänä voisin jopa väittää, että sillä digillä on vaikeampi saada hyviä kuvia. Digi ei anna anteeksi väärää valotusta yhtä helposti kuin esimerkiksi värinegatiivi. Ihan vain yhtenä esimerkkinä.

No tämä tuli mieleeni eksyessäni Jyväskylän taidemuseon nettisivuille ja julkisten teosten esittelyyn. On näköjään se digikamera hankittu sinnekin. Sääliksi käy taiteilijareppanoita, joiden teoksia siellä esitellään. Niin ovat ala-arvoisia valokuvat, että oikein hävettää. Taitaa olla niin, että ei se digikamera niitä kuvia sittenkään tee, eikä näköjään museoammattilainenkaan (harjoittelija?). Jonkinlaista näkemystä ja välittämistä odottaisi visuaalisen alan ammattilaisilta. Valotukset päin persettä, taivas palanut puhki, värit viturallaan, horisontti kaatuilee milloin minnekin eikä kuvakulmia ole ajateltu, saatikka valaistusta. Ihan vain joitakin asioita mainitakseni.

Nyt tietysti kiehahtaa taidemuseon sisällä, että taas se valittaa se Kapanen, tekisi itse parempia. No, varmasti tekisinkin.