Pissakristus ei paljoa hetkauttanut meillä. Muualla kyllä. Pientä kohinaa Sally Mannin kuvista. Nyt Ulla Karttunen. Näyttelyssä en ole käynyt ennen tuota teoksen poistoa, en muuten jälkeenkään. Matka on liian pitkä ja hinnakas. Nyt tutkitaan, saako syytteen lapsipornon hallussapidosta. Eihän tarkoitus ollut tämä? Mehän saunakansana olemme tottuneet alastomuuteen ja tulkitsemme sen kuvissakin eri tavoin kuin esimerkiksi etelän katoliset.
Yksi asia tulee mieleeni Karttusen tapauksessa kommentteja ja mielipiteitä lukiessani. Jos kuvissa on selkeästi tunnistettavissa oleva lapsi, niin onko se, että kuva on poimittu joltain ns. lapsipornosivuilta hyväksyttävää kuvan julkaisuun taidekontekstissa? Nyt en puhu siitä, onko kyseessä minkä asteinen pedofilia, jos sille edes asteita voi määritellä. Puhun siitä, että hyväksikäytetty lapsi on tunnistettavissa ja tilannetta näytetään laajalle yleisölle. Teosta en ole nähnyt, ehkä siinä on kasvot muutettu siten, että uhria ei pysty tunnistamaan, toivottavasti. Tuollainenhan on helppoa nykyvehkeillä. Teoksen sanoma ei siten muutu.
Kissojahan ennen listittiin taiteen nimissä, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.
Pornoahan siihenkin liittyi. Tai ainakin jonkinlaista tyydytystoimintaa.
Pitäisikö nyt tuomita myös Helsingin taidemuseo, kun on sallinut tiloihinsa tuollaisen teoksen ja minkä syytteen laittaisimme Kiasman johtajan niskoille, kun julkisesti ilmoittaa olevansa halukas lapsipornon levittämiseen (olisi ollut valmis ottamaan teoksen ainakin näytille).
Tälläistä tuli mieleen tässä Pietarin Mitkat-ryhmän tuloa odotellessani. Tänne Hourulaan ovat tulossa ja huomenna taidemuseolla avajaiset.
kirjoittanut: Kapa | 16:27
7 Kommenttia
Karttunen, kansainvälisestikin tunnettu taidefilosofi ja teoreetikko, kertoo työllään vastustavansa netissä levitettävää lapsipornoa. Tuskin on epäiltävä että hän tässä toimisi päinvastaisessa tarkoitusperässä? Siis pitämällä taidenäyttelyn Kluuvin Galleriassa!
Mitä on sanottava niistä jotka yrittävät estää tämän toiminnan vastaista toimintaa?
Toinen asia on, että taiteelle ja taiteilijoille historiallisista syistäkin kuuluu tavallista laajempi ilmaisuvapaus. Miten on suhtauduttava siihen ettei museon johto tukenut taiteilijaa vaan näyttää lähinnä toimineen päinvastoin. Tällaisessa tapauksessa olisi edes normaali oikeusperiaate "syytön kunnes toisin todetaan" kai paikallaan?
Jan, Rupuranta
Mutta mikä se tavallinen ilmaisuvapaus sitten on ja milloin astuu voimaan se laajempi?
Tarkoitusperät on hyvät aina ja kaikilla, se ei oikein riitä oikeutukseksi mihinkään.
En teosta näkemättä kuitenkaan ole Karttusta tuomitsemassa.
Ei tosiaankaan ollut tarkoitus tuomita Ulla Karttusta ja viittaukseni noitten taidemuseoitten suuntaan ja niiden tuomitsemisiin oli lähinnä omalaatuista kieroutunutta huumoriani.
Tarkoitukseni oli kylläkin herätellä ajattelemaan, mitä se "ilmaisun vapaus" taiteilijoitten kohdalla tarkoittaa. Eikö intimiteettisuoja koske taiteilijoitten julkaisemia kuvia? Vai koskeeko se vain aikuisista julkaistuja kuvia. Vai pyhittääkö tarkoitus keinot?
Asia ei mielestäni ole ihan yksioikoinen.
kapa
Minua tyrmistyttää tässä polemiikin, kannanottojen ja ennenkaikkea tuen puute Karttusta kohtaan.
Kaikille liennee täysin selvää, ettei Ulla ole keksinyt mitään uutta ovelaa tapaa levittää pedofilian riemusanomaa.
Kaikkina aikoina yhteiskunnalla on oltava omat vihollisensa. Koska siihen ei nyt tällä hetkellä kelpaa homot ja kommarit, on vaihteeksi polttopisteeseen nostettu lapsisiveysasiat. Tässä ilmapiirissä on erinomaisen hyvä käydä hyökkäykseen kaikkia epäilyttäviä liberaaleja ajatuksia kohtaan, taiteilijat ja inhottava nykytaide yhtenä kohteena.
Saadaan pian aivan virallisestikin ottaa titteliksemme "rappiotaiteilija".
En epäröisi allekirjoittaa adressia Ulla Karttusen puolesta, jos sellainen tuotaisiin eteeni. En ole liittymässä kovaäänisten hutkijoitten joukkoon. Päinvastoin.
Silti en voi välttyä ajattelemasta asioita: Mitä on intimiteettisuoja, missä yhteydessä se ilmenee ja ketä se koskee?
kapa
Intimiteettisuoja ei ainakaan koske nitten uhrien kuvia joita miljoonat voivat netissä katsella ja joita ei sieltä saa hävitettyäkään. Juuri tästä kai oli kysekin.
Puolustettakoon teosta siis teoksen perusteella, mitä se käsittelee ja miten, mitkä ovat sen tarkoitusperät ja onnistuuko taiteilija ajamaan niitä. Tosin usein taideteokset ovat moniäänisiä ja moniselitteisiä ja olisi niiden latistamista sanoa että niissä aina on jokin sanallisesti ilmaistava tarkoitusperä. Mutta joskus on hyvinkin selvä. Kuten ilmeisesti Karttusen kyseisissä teoksissa.
Siis puolustetaan taiteilijaa teosten perusteella eikä vetoamalla taiteilijoiden ikuiseen moraaliseen oikeuteen tehdä mitä vaan. Tai vetoamalla siihen että kyseinen tekijä on ulkomaita myöten arvostettu.
Lähetä kommentti
Pääsivulle