Olkoon tämä nyt viikon kuva. Metsästä palasin ruotuun ja rakennetun ympäristön kuvaamiseen. Taidemuseon näyttely on kuvattu ja kuvat toimitettu sinne, minne ne pitikin. Muuten hiljaiseloa. Tämä pimeä aika jotenkin ei sykähdytä, onneksi valoa on joka päivä pikkasen lisää. Ankeutta ja pimeyttä lähdin etsimään. Pimeys oli mielessä, kun tämän kuvasin, keskipäivällä kylläkin ja pikku vesisateessa. Kuvatessa näin lopputuloksen suunnilleen tälläisenä, hieman se vaati vääntöä koneessa. Joskus tullut pimiössäkin tehtyä päivällä kuvattuja yökuvia. Ei se sen kummallisempaa ole. Toisin päin olisi jo ollut vaikeampaa.
kirjoittanut: Kapa | 00:21
3 Kommenttia
Voi että, mulle nämä tummat ja synkät uppoaa...
Onnea näyttelylle!
Onhan siinä sitä jotain "valokuvalle ominaista".
Kiitos vaan onnitteluista, mutta ei ole nyt yksityisnäyttelyä ennen syksyä. Kyllä kyse oli niinkin arkisesta tapahtumasta, kuin näyttelyn dokumentoinnista. On emännällä nimittäin iso näyttely vielä ensi kuun puoleen väliin siellä Jyväskylän taidemuseossa. Hieman huonosti toimi ilmaisupuoli. Laitetaan vaikka aamuyön väsymyksen piikkiin.
kapa
No onnea sitten emännälle :).
Aamuyön tunnit ja väsymys aiheuttaa kaikenlaista kummaa, elä huoli :).
Lähetä kommentti
Pääsivulle