Akka ja kissa ne kadulla kulki.


7.10.
Kolmas päivä pikkukylässä. Tulo oli rasittavaa,illalla junalla Helsinkiin, yöllä lentoasemalle ja aamulla lento Manchesteriin, sieltä junalla Leedsiin, jossa vaihto ja määränpäänä Harrogate. Debby vastassa ja autolla Pateley Bridgeen, kukkuloitten ympäröimään laaksoon. Ilma oli kesäinen, jopa lämmin. Talossa sitten vähemmän lämmintä, kostean kalsa huone, mittari näytti viittätoista astetta.
On heillä lämmityssysteemikin, päivällä tietenkin kiinni. Illalla seitsemältä alkaa kuulua patterista lorinaa ja pientä lämpöä virtaa toiseen päähän laitetta. Peitto kuitenkin on paksu ja kun laittaa urheilukerraston päälle, niin hyvin nukkuu fotari parin yömyssyn kulautettua. Single Maltia tietenkin. Sellaista pehmeää ja muhevan turpeisen tervaista. Aamulla varhain se lämmön puolikas siitä patterista tietenkin sulkeutuu.

Täällä siis ollaan neljä viikkoa. Maisemat ovat houkuttelevia, jonkun verran olen kävellyt ja kiivennyt jopa yhdelle kukkulalle mahani kansa. Tekee hyvää tuommoinen ihmiselle. Auto pitäisi olla, mutta kun ajavat väärää puolta näitä kapeita teitänsä, niin ei oikein houkuta vuokraaminen varsinkaan kun siihen ei ole varaa. Tiukalla ovat varantoni, syödäkin kai pitäisi.

Aamupalaksi piirakkaa, sellaista englantilaista pyöreää jonkunlaiseen murotaikinaan leivottua, sisällä tuhtia tavaraa, ei kuten meikäläisten lihapiirakat ja pasteijat, joista saa suurennuslasin kanssa etsiä kelmeän makuista lihariisimössöä. Pois tuollainen, täällä on vaihtoehtoja, Breakfast Piekin sisältää kaikki kunnon englantilaisen aamiaisen tavarat makkarasta ja pekonista lähtien. Ja sitten ne monet muut lihaisat chutneylla maustetut kaverinsa. Teurastajan puodista niitä saa, eikä ole muovikelmussa hautuneet, rapea on kuori ja taatusti tuoretta. Pitävät täällä arvossa tuoretta ja laadukasta ruokaa, mieluiten lähialueella tuotettua. Pois markettien muoviin pakatut massatuoteet.
Pakon edessä sitten jonnekin hevon kuusessa olevaan isomman kaupungin markettiin. Ei olla menty
siihen kuin meillä, että erikoiskauppojen hinnat hipovat pilviä ja pakko hipsiä Liideliin ja Rismaan.
Tottahan laatu maksaa hieman enemmän, mutta kun se maksaa paljon enemmän, niin asiakkaat vähenevät ja hinnat nousevat vielä enemmän, kunnes asiakkaat kaikkoavat ja sekin ihanuus loppuu.
Siellähän sitten ostelet vakuumipakattua tai muovikelmussa pehmennyttä massatavaraa. Omapa on valintamme, tosin Ässän ja Koon tarkoin suunnitellun ohjelman mukaisesti. Täällä muuten nuo lihaisat piirakat maksavat punnan verran, hieman yli euron.

Ilmat täällä vaihtelevat nopsaan, nyt näkyy sinitaivasta ikkunasta. Menenpä piipahtamaan kirjastossa, jossa on kuulemma paikkakunnan ainoa yleisölle käytössä oleva nettiyhteys. Jospa saisin tämänkin postattua. Langattomasta yhteydestä on turha haaveillakaan. Siispä tämä sepustukseni ulkoiseen kovalevyyn, toivottavasti sen saa kytkettyä kirjastotädin maksulliseen koneeseen. Liitteenä ensimmäinen kuvani täältä. Iltapäivän näkymä ikkunastani heti saavutuani.

…

Niinhän siinä tietenkin kävi, että kirjasto oli tänään kiinni. Vaan lämmin oli päivä. Minulla vaatetta vaikka muille jakaa, kun paikallisista osa kuljeskeli t-paita päällä. Iltapäivän loppupuolella kämpille ja ikkuna auki, jotta paikka kuivuisi ja hieman lämpenisi. Nokosten jälkeen jo 17 astetta, mitä lienee myöhemmin illalla, kun vedet lorisevat kuumana patterin sisuksiin? Homeen hajukin satavuotiaan talon huoneen nurkasta tuntui vähenevän. Tai sitten siihen alkaa tottua.

Kuvausidean olen kypsytellyt kevyen patikoinnin aikana ja tänään jo uskaltauduin kitarakauppiaan juttusille kuvauslupaa kerjäämään. Myötämielisesti suhtautui, mutta ei kuvausta tänään, sillä valitteli olevansa väsyneet näköinen. Liekö ollut edellisenä yönä pitkäkin kitarointi? Ujo suomalaisukko on pakotettu kommunikointiin. Vaan itsehän olen tätä kerjännyt. Palailen jalustan kanssa hommiin.

Muuten hauska, tai oikeastaan hieman kiusallinen juttu on tullut eteen. Vaivojani en valittele, kunhan ilmoitan syöväni pilleriä sydämen rytmihäiriöihin. Aamulla puolikas ja illalla loput. Nyt on vaan käynyt niin hauskasti, että huoneessani piisaa sen verran kosteutta, että kun puristan (ilmatiiviin?) folion auki, niin ulos tulee pelkkää jauhoa. Kotona sieltä sukelsi napakka nappi, jonka taitoin puolikkaaksi. Haloo EU! Vaadin tiukempia pilleripakkausdirektiivejä saarivaltakuntaan!