Aivovoimistelua

Aurinkoinen päivä. Taiteilijaseuran kokous saatiin pidettyä ja rahakirstun päällä istujille annettiin synninpäästö. Taiteilijavaihtoprojekti puhutti ihmisiä lähinnä siinä mielessä, ettei vaan kenenkään tarvitsisi toimia seuralaisina Saksasta saapuvalle kahdelle kuvataiteilijalle. Kansainvälisyydestä puhutaan ja nuorille se on jo luontevaa kanssakäymistä, rikastuttaahan se aina ihmisen kokemusmaailmaa. Meitä varttuneempia jo teinivaiheen ohittaneita tuo tuntui lähinnä pelottavan.
Täältäkin olisi mahdollista mennä vastavuoroisesti vierailijoitten kotikaupunkiin Potsdamiin, jossa olisi ilmainen majoitus ja matkat maksaisi kaupunki. Eipä vaan halukkaita löytynyt kaikkiin kahteen paikkaan, toinen tuli vain täytettyä. Vaan mitäpä tuo minulle kuuluu, ihmettelen vain itsekseni ja lähden huhtikuussa puolestani sinne kuvaamaan kaupungista imemiäni vaikutelmia.

En ole vielä saanut aikaiseksi omia kotisivuja, on siinä sen verran työsarkaa, että unohdetaan nyt tuo projekti toistaiseksi. Kyllähän minä jo yhdet tässä taannoin väsäsin, mutta kun en osannut laittaa niitä tuonne verkkoon, niin siihen se sitten jäi. Laittelen noita kuvatuksia sitten näitten päiväkirjamerkintöjeni sekaan, saattehan pientä vihjettä siitä, mitä täällä räpeltelen.

Aamu menikin rattoisasti kameraa hypistellessä, kun piti R:lle näyttää sen toimintaa. Niinhän siinä sitten kävi, että loppui hoksottimien kapasiteetti kesken ja piti lähteä kotoa hakemaan käyttöohjetta.
Eihän se asia niistä ohjeista selvinnyt, mutta kirkasti pakkanen sen verran aivosoluja, että selvitin ongelman ihan itse. Tämmöistä tämä digiaika on. Hyvä minä!

Maailmalta kuuluu kummia. Joko on sanottava hyvästit legendaariselle Leicalle (johon minulla ei ole koskaan ollut varaa)? Yhtiö suurissa vaikeuksissa ja pankit ovat sulkeneet heiltä ovensa. Odotamme Nipponin poikien kaappausta.

Kapa