Hukka-aikaa

Kun tullessani avasin oven (kirjoittelen näitä Hourulassa
työhuoneellani) työtiloihimme, niin vastaan tulvahti voimakas
tervan tuoksu. Eilen ostimme muutaman tervakynttilän, jos
vaikka loisi kodikkuutta avoimien ovien aikana, ja hajuhan
sitten on kuin tervatehtaassa.

Otettiin Jyty mukaan kun saattaa päivä venyä pitkäksikin. Saapahan
sitten vahtia ja paimentaa uteliaita.Varmaan illalla uni maittaa.

Töitä on vähän levitelty seinille, näkevätpähän ettei täällä sentään
täysin laiskana olla oltu, töitähän se tekee taiteilijakin. Työteosta
tulee mieleen Pentti Saarikosken haastattelu vuosia sitten, jossa
hän korosti luovan joutenolon tärkeyttä. Itselleni suon pitkiäkin
hetkiä, jolloin olen tyhjänä ja kuitenkin alitajunnassa työstän uutta.
Sitten kun tulee tekemisen aika, niin silloin tehdään, eikä kelloa
katsota. Tälläinen rytmi sopii minulle, en voisi kuvitella kuvatehdasta
itselleni, en jatkuvaa vedossarjojen liukuhihnaa. Onhan noita kuvia
maailma pullollaan, tarvitseeko niitä nyt niin hemmetinmoisia
määriä jatkuvasti tehtailla.

Luterilainen työmoraalimme toi itseään esille viime viikonloppuna
kun kuuntelin sivukorvalla kaupan jonossa kahden eläkeläismiehen
jutustelua. Niitä näitä kuulumisia vaihtaen päästiin nykyiseen
tekemiseen ja siinä toinen kertoi aloittaneensa taas lukemisen, kun
ei oikein ennen voinut, sillä siitä tuli huono omatunto. Meni näet
hyvää aikaa hukkaan. Että sillä tavalla!

Kapa