Kosmista kiertokulkua

Anne toi Helsingin näyttelystä kuvattuja dioja skannattavaksi. Oli joku paikallinen kuvaaja käynyt galleriassa niitä polttamassa. Tiedä sitten, missä oli kuvia pyöritellyt vai labbiksenko oli ollut syy, kun olivat täynnä naarmuja ja reikiä. Ei tälläistä saisi tapahtua, olisi pitänyt kuvata heti uudelleen. Nyt se on myöhäistä, kun näyttely on jo ohi. Sain ne kuvat Phorarissa korjattua, mutta aikaa siinä paloi tuntitolkulla. Mikäs siinä, kun vaan olisi asiakkaana vakavarainen firma, että voisi laskuttaa työstä edes minimipalkan verran. Mukavahan sitä kuitenkin on kollegoille työskennellä, ovat lupsakkaa väkeä ja yhteisymmärrys löytyy helpolla. Kun maksat pari tonnia näyttelynvuokraa, roudaat painavat veistokset Helsinkiin ja takaisin, maksat kutsarit ja tarjoilut etkä myy mitään, niin eipä sitä kehtaa enää muutamasta skannauksesta ja korjailusta täyttä liksaa laskuttaa. Perse auki se on asiakkaallakin. Aina on kosminen kiertokulku kohdalleni kaartanut eli jos nyt autat jotakuta, niin kyllä sitten joskus taas joku toinen vuorollansa auttaa sinua. Ihanhan tässä itsensä tuntee pyhimykseksi, vaikka omaatuntoa kalvaa tuo pienikin laskutus. Vaan nälkä se tulee joskus minullekin.

Kapa