Pelkokerroin

Taidepuolella eletään hiljaiseloa. Ovat pää ja lompakko tyhjiä. Seinän takana työskentelevä T antoi blogissaan niin hyvän vihjeen nuudelipussista saatavasta sisäisestä lämmöstä että oli aivan pakko mennä kauppaan ja ostaa testattavaksi. (tehokasta mainontaa maailmanlaajuisesti) Ja kyllähän siinä ytyä oli. Ei tosin päässyt lähellekään kerran Montrealissa syömästäni intialaisesta currista. Erehdyin silloin tilaamaan very hottia ja vaikka tarjoilija hieman varoitteli, niin pääni pidin. Ja söin. Silmät vuoti vettä ja hiki helmeili otsanahassa, mutta silti söin.

Nepalissa ollessani ihmettelin kaikissa ruokalajeissa (siis riisissä ja pavuissa) maistuvaa minulle tuntematonta maustetta. Tuo tapahtui ennen kuin tuoremausteet meillä yleistyivät. Vasta täällä minulle selvisi, että sehän oli korianteri, joka puski päälle annoksissa. Olihan korianteri toki tuttu ollut, mutta ei tuoreena, jolloin sen maku on aivan erilainen, kuin purkista kuivattuna ripoteltuna.
Olin aivan etelässä Intian rajalla, joten naapurin ruokakulttuuri oli siellä vallitsevana.

Himalajat jäi näkemättä. No ei nyt aivan, lentokoneesta näkyivät ja kerran jokin huippu pilkahti pilven lomasta kaukana horisontissa. Viikon lyhyt vierailu Terain alueella oli jotain muuta, kuin lumihuippuisia vuoria, tuo eteläinen tasanko oli vain 50 metriä meren pinnan yläpuolella. Matka Kathmandusta alas Teraihin oli kyllä ikimuistoinen, en muista koskaan aikaisemmin olleeni niin peloissani. Juuri kun olimme päässeet maan keskimmäisen vuorijonon päälle noin kahteen kilometriin alkoi aurinko laskea ja pimeys verhosi kaiken ympärillämme. Istuimme pienessä romudatsunissa soran rapistellessa auton pohjaa. Kuljettaja nukahtamaisillaan väsymyksestä, tiessä ei kaiteita ja parin metrin päässä muutaman sadan metrin pudotus. Joskus pilkahti pieni valotuikku jossain alhaalla, kun ohitimme linja-autoa säkkipimeässä ulkokaaren kautta tietysti. Siinä oli pelkokerrointa kerrakseen.

Tuohon kiehtovaan maahan haluaisin vielä palata ja nähdä vuoret kaikessa uljaudessaan. Jospa joskus joku lähtisi matkaani, sillä yksin en kaukomaissa halua matkustaa. Ikävä vain tuo nykyinen poliittinen tilanne. Maassa, joka pinnalta näytti rauhan tyyssijalta. Omia kuvia en tuolta matkalta paljoa ehtinyt kuvata, olinhan siellä tavallaan työmatkalla, ilman palkkaa tosin. Laitoin tuohon yläpuolelle yhden suosikeistani, joita itselleni kuvasin. Namaste Nepal!

Kapa