On ilmoja pidellyt.

On ilmoja pidellyt. Ja kiirettä.

Tänään menikin päivä vastaillessa viisaisiin kysymyksiin. Piti oikein pinnistellä posket hehkuen. Haastattelutilanteet ovat aina jotenkin epämiellyttäviä tilaisuuksia, älykkäitä pitäisi jutella ja muutenkin olla edukseen. Saas nähdä, milloin tulee juttu ulos vai tuleeko ollenkaan. Valtakunnallisesti merkittävässä taidejulkaisussa pitäisi ilmestyä joskus syksymmällä. Ei kai tähän muuta voi lisätä kuin että tyhmä Martti, tyhjän pantti, taas hölmöjä suustansa päästeli.

Potsdamin näyttelyn mietiskely vie illalla uneen. Alkaa jonkinlainen runko hahmottua, joka sitten murskautuu todennäköisesti siellä paikan päällä. Ennakkovisiot ovat aina kaukana todellisuudesta.
Vaan mitenhän sinne pääseekään pikku valokuvataiteilija, jos vielä lentoemot alkavat lakkoilla? Muuten on kaikki valmiina, hotelli varattu ja lentoliput plakkarissa.

Se verran kerkesin kaupungilla kierähtää, että kävin katsomassa, miten valo lankeaa päivällä Fredankulmassa. Vielä on siellä saneeraustyöt kesken ja kuvat pitäisi saada kuun loppuun mennessä toimitukseen. Tuleva numero on julkisivunumero. Huomenna jatkan kuvauksia, lauantaiaamuna jo aloitin. Pysyy tuntuma tuohon arkkitehtuurikuvaukseen. Hyvä niin.