Kuvien synty

90-luvun alussa vietin kuusi viikkoa kahden näyttelyni välissä Haagissa. Toinen näyttely oli kutsunäyttely kyseisellä paikkakunnalla ja toinen valokuvakeskuksen järjestämä yhteisnäyttely Rotterdamissa. Olin saanut kolmikerroksisen pienen hollantilaisasunnon käyttööni ilmaiseksi (alin kellarikerros homeessa, toisessa kerroksessa yksi huone ja keittokomero, kolmannessa makuuhuone), asunnon haltija muutti siksi aikaa tyttöystävänsä luokse. Näin se pelaa tuo taiteilijavaihto sivistysmaissa. Hommat hoituu aina jotenkin ja ihmiset ovat auliita auttamaan, eikä kukaan valita miten elämä menee perseelleen ja hommat luisuu käsistä, kun vieraita tulee. Minulla oli mukanani matkalaukkuun mahtuva Polaroidin diakopiolaite, jolla sai tehtyä noin 9x12 cm kokoisia paperikuvia. Siihen aikaan oli markkinoitu menetelmä, jolla nuo kuvat saatiin siiretyksi akvarellipaperille. Olin opetellut tekniikan kotona ja tarkoituksenani oli tehdä reissun aikana joitakin transfereja.

Valokuvateoksia selaillessani oli käsiini tarttunut kirjakaupasta daguerrotypioita esittelevä opus, jonka sitten hankin itselleni. Yhtenä iltana teetä litkiessäni ja selaillessani kirjaa pitelin talosta löytynyttä pientä lusikkaa kädessä ja sain idean lusikka-sarjaani. Laitoin lusikan kirjassa olevan kuvan päälle ja kuvasin asetelman dialle. Myöhemmin tein kuvasiirrot Polaroidilla ja värjäsin kuvat akvarelliväreillä. Näin sain tehtyä uniikkivedossarjan, joka sittemmin ostettiin Nykytaiteen museon kokoelmiin Helsinkiin. Ilokseni kuvat olivat viime vuoden puolella pitkään esillä Rakastaa- Ei rakasta- näyttelyssä Kiasmassa, josta yleisö sai valita kymmenen suosikkia ja sarjani pääsi siihen joukkoon. Kuvat olivat siis nähtävillä vielä Yleisön suosikit-näyttelyssä, joka taisi loppua parisen viikkoa sitten.

Monesti palaan samoihin kuviin tai teemoihin. Kymmenen vuotta myöhemmin skannasin nuo laatikon pohjalta kaivamani diat ja lisäsin värin Photoshopissa. Vedokset tein A3-kokoon. Ohessa esimerkkikuvia sarjasta. Kyllä ne vielä kestävät katselua.