Opetusta ja tulostamista

Yöllä heräsin kesäiseen sateen ropinaan. Tuntui jotenkin kivalta. Todellisuus olikin sitten jo kamalampi, kolme astetta plussan puolella ja tuuli pauhasi puitten latvoissa. Jotenkin juhannuksen tuntuinen olo.

Eilinen päivä meni rattoisasti ammattikorkean puolella photarin saloja opettaessa. Perjantaina vielä printataan. Tänään illalla tulee kuviskoululaisia työhuoneelle kuikuilemaan. Photarihan niitäkin kiinnostaa.

Printteri jauhaa näyttelyvedoksia. Ei hirveästi innosta, näyttelytila muuttuu päivä päivältä painajaismaisemmaksi. En kyllä nimittäisi sitä näyttelytilaksi, luentosalihan se on. Onneksi ei kuulemma kutsukortteja lähetetä kuin muutamille. Museon printterillä voi printata. Sopii mainiosti, parempi pitää koko näyttelystä matalaa profiilia. Saksalaiset ovat sitä vastoin puuhaamassa yhteisnäyttelyä työparini kanssa Berliiniin, ihan oikeaan näyttelytilaan. Hienoa, siitä kiitos heille. Kaupungin edustajat täällä eivät pahemmin lotkauttaneet korviaan ajatukselle. Kai pelkäävät, että joutuvat osallistumaan kustannuksiin.

Koiraton elämä on sitten alkanut. Eteenpäin on mentävä. Elämäähän tämä vain on.

Alkaa tuo printteri todella pänniä. Metamerismi tuottaa päänvaivaa. Nyt vain säästämään ja loppukesällä kai uusi kolmen mustan (black, light black ja light light black) kone on jo myynnissä.
Jospa sitten jo mustavalkoinenkin onnistuisi ilman tuota kiusallista väriongelmaa. Tälläistä tämä on tämä digiduunarin arki.