Sorvin ääressä (tiiviisti)

Niin tuli Tampere nähtyä. Aamuvarhaisella matkaan ja ilman kirkastuessa nousi ajatus joutsenkaulan ostosta, kun Salamaselänteeltä niitä saisi. Kaupungin lähestyessä kartasta Tesoma ja sinne. Aikani pyöriessä ja ihmetellessäni poikkesin Postiin kyselemään, josko se Salama täältä löytyisi. Löytyihän se vihdoin ja viimein, parikin kertaa olin ohi ajanut, vaan en tajunnut kioskin taakse kääntyä. Kiinni oli putiikki, missä lie Matti kalassa vaiko Ranualla, munalukko ovessa. Niin jäi joutsenkaula ostamatta. Jos joku ihmettelee, että mikä se semmoinen kaula on, niin sieltä se löytyy Salamaselänteen sivuilta, Suomen Luontokuva Oy:n tuotteista.

Tuli Sammon yhteislukio kuvattua. Päivä vierähti ja nyt sitten väännellään kuvat kohdalleen. Toinen päivä siinä tuhraantuu ellei tovin kolmattakin. Sitä kun on sen verran pedantti näissä kuvaushommissa, että hetkessä ei kuvat värkkäänny. Tylsäähän se tuppaa olemaan, mutta aina se pimiön myrkkyhöyryt voittaa. On meinaan siitäkin kokemusta useammankin vuosivierähtämän ajalta. Vaikea olisi tuo tehtävä ollut filmille tallentaa. On syksyn tullessa valo jo sen verran kovaa, ettei filmi pystyisi sitä toistamaan. Hämärä sisätila, siellä kirkkaita valospotteja ja ikkunasta kiilautuva kova aurinko. Siinä menisi kyllä nöössipojalta/tytöltä jo sormi suuhun. Kamera jalustalle,
valotukset varjojen ja valojen mukaan, photarissa sitten yhdistellään ja saadaan sävyt rakennettua. Aikaa se ottaa, vaan lopputulos palkitsee. Näkyisipä se joskus kukkarossa.

Jyrki kävi ruudulta hyväksymässä skannaukset. Sitten vaan printtaamaan. A-K:kin kärkkyy printterin vieressä, että josko hänellekin. Pitäisi ennen näyttelyä saada vielä muutama Afrikkakuva paperille. Potsdamin matkakin pukkaa päälle (siis Ainolle), joten kiirusta olisi. Vaan eipäs hötkyillä, tehdään nyt nämä arkitehtuurikuvat ensin, niistä kun voi sentään laskuttaa. Sitten vasta tuo tuottamaton työ.

Kovin tämä on köykäistä tämä Kapasen pojan löpinä. Lueskelin Maijan matkakertomuksen tuolta naapurista ja oli semmoinen kertomus että oksat pois. Vaan kukin meistä horiskoon, mitä tykkää, ja jos ei joku näistä tykkää, niin ei ole kukaan pakottamassa tykkäämään.

Ja sitten takaisin sorvin ääreen.