Torielämää

Aloitetaanpa kodikkaasti purnauksella:

Muuttaessamme oli pihalle laitettu kolmeksi päiväksi roskalava, jonne muutossa kertyneet jätteet (yllättävän paljon sitä kertyykin) sai laittaa. Pahvilaatikoitahan ne olivat enimmäkseen. Vaan mitä tekivät ihmiset? Sinne ne heitettiin taittelemattomana sillä seurauksella, että lava oli hetkessä täynnä ja pihalle levisi komea pahvilaatikkokokoelma. Nyt on lava jo aikapäivää sitten viety, vaan sama kaaos jatkuu jätekatoksessa. Miten voivat ihmiset olla noin idiootteja? Ei luulisi olevan iso työ taittaa se laatikko levyksi. Lisää työtä jätefirmalle – ja asukkaat maksaa.

Olen aina pitänyt kaupungeissa toreista. Mikä onkaan sen mukavampaa, kuin aamuvarhaisella mennä aistimaan sinne heräävää kaupunkia. Eilen aamutuimaan vein auton huollettavaksi ja kävelin
torin läpi työhuoneelleni. Luulin tulleeni Venäjälle (anteeksi vaan naapurit). Tuon kuvan sitten näpsäsin ihan vain muistoksi aamupäivän hetkestä.

Haraldkin sai veistoksensa pystyyn meidän kulmille. Kuin tilauksesta sain kuvausta varten sopivan ilman. On nyt sitten sekin tuoreeltaan kuvattu.

R. vietiin aamulla korjaamolle. Oli siellä auto odottamassa. Minä jatkoin katsastusasemalle. Läpi meni ja ihme olisikin ollut, jos ei olisi mennyt. On siihen sen verran rahaa uponnut. Vaan mikäs on nyt huristellessa huomenna Tampereelle. Siellä rakennus odottaa kuvaajaansa.