tiistaina, lokakuuta 04, 2005

Rahan perässä jopa seminaariin


Printteri sahaa ööääööää. Aamulla aloitin puoli viiden maissa. Iltapäivä rahaseminaarissa. Siitä nyt en uskalla sen enempää, etten taas närkästytä jotain herkkähipiäistä. Sen verran vain, että valtion, kunnan ja läänien taidetoimikuntien ja K-S liitonkin ihmiset rohkaisivat ja neuvoivat apurahoja anomaan. Siitä vaan kaikki kynnelle kykenevät! Jospa se arpa sinne teillekin joskus osuisi. Elämää suurempia pitää anomusten olla, näin meitä neuvottiin.

Muutto on sitten tehty. Siitähän tuo parin seinän päässä oleva kärttyisä (johtuu osin muuttostressistä, siis meidän molempien) tyttönen ansiokkaasti omilla sivuillaan kirjoittikin.Vielä on osa pahvilaatikoista työhuoneen käytävillä, vaan kyllä ne siitä ajan kanssa paikkansa löytävät. Pitkämielisyyttä oi kollegat!

Lauantaiaamuna soi ovikello ja ihminen pahvilaatikon kanssa tarjosi tavaraa. Oli siinä A-K:n tärkeät paperit. Sunnuntaina palautui sitten ilmoituksen seurauksena kuksa ja muut tilpehöörit. Aalto-jakkaratkin löysivät vihdoin oikeaan kotiin. Siis kaikki hyvin, ainakin tavaran puolesta. Pienillä sotkuilla tuosta perjantain hullunmyllystä sittenkin selvittiin. Ottaen huomioon se koko kuusikerroksisen talon yhtäaikainen muutto.

Tänään on pitkän päivän aika. Yölle asti töitä, kunnes väsymys hiipii ja lannistaa. Pitäisi yksi pikku projekti saada päätökseen. Pää puhisee, kun on pakko punnertaa. En ole koskaan pitänyt lyhyen ajan
pakkopullasta, vaivaamalla ja nostatuksella tulee parempaa.

Vaan on poikasen pakko yrittää. Sitähän tuolla seminaarissakin kehoittivat.