Talvinen kaupunkikierros

Hieno oli sunnuntai. Sopivan lämmin ja aurinkoinen. Parin tunnin kävely luontoa etsimässä ja kaupunkia katsomassa. Aloitin Tourujoen varrella talvisessa lehtomaisemassa. Joki virtasi valtoimenaan, sorsalinnut odottelivat pullamummoja, eikä ketään lisäkseni polkua tallaamassa. Polkua sentään oli astuttu, mikä todisti joskus ihmisen täällä käyneen. Hieman pelotti yksin erämaassa. En sentään eksynyt.

























Päästyäni vihdoin jyrkäänteen laelle alhaalta jokiuomasta, avautuivat sieltä ylhäältä huimat maisemat Tourujokilaaksoon. Kyllä kannatti se kipuaminen! Ja vielä tieto siitä, että kaukana siintävästä Kankaan paperitehtaasta ei saanut kukaan potkua persuuksiin veti mielen korkealle.

























Siis kartta ja kompassi taskusta ja suunta kohti Jyväskylän keskustaa. Suuri hautausmaa oli katkaista vaelluksen, mutta portti löytyi ja rohkeasti sisälle. Siellä oli hyvä levähtää ja miettiä kaiken katoavaisuutta.

















Keskustaan päin löysin kun hieman kyselin. Kaupunkirakennukset saivat silmäni selkosen selälleen, en muistanutkaan, kuinka kaunis voi kaupunki olla. Iloiseksi tulin myös siitä, että kaupungissamme on säilytetty vanha puuarkkitehtuuri, josta esimerkkinä tämä kauniisti entisöity rakennus puiston kupeessa. Muistaakseni siinä oli joskus sijainnut jokin koulu, nyt näytti lukevan jotain venäjäksi. Onko tämä nyt sitä paljon puhuttua globaalisuutta?












Torit ovat aina vilkkaita ja värikkäitä kaupungin ilopillereitä. Sunnuntaina näytti olevan hieman hiljaista, mutta väriä riitti vaikka toisille jakaa.

























Ydinkeskustan komea arkkitehtuuri mainosväreineen alkoi jo saada miehen ja mielen väsyneeksi. Ei kaikkea hyvää yhdelle päivälle. Tässäkin alkaa jo olla pienelle ihmiselle liiankin kanssa sulattelemista.

Vaan hieno oli kierros kaupungissa.