Kolmisen viikkoa sitten töppäsin. Tein leipää. Hyvää leipää. Sitä ennen se oli ollut emännän tehtävä. Tein kuulemma niin hyvää, että sain tehdä toistekin. Sitten alkoi jääkapin hyllylle ilmestyä hiivanpalasia aina, kun edellinen oli käytetty. Ymmärsin yskän. Minusta leivottiin leipoja.
Käyhän se näinkin. Ei siinä suurta vaivaa ole vaivamisessa. Sormetkin vahvistuvat. Pullaa jos pannaan tekemään, niin sitten tulee lässähtänyttä pakkopullaa. Joku roti pitää olla leipomisessakin.
kapa
kirjoittanut: Kapa | 22:18
1 Kommenttia
Ei kannata valittaa leipominen on hyvä juttu. Ja aina löytyy uutta opittavaa. Minulla on miespuolisen kotitarveleipojan uraa takana jo liki 20 vuotta eikä vielä kyllästytä. Eikä ruislimppu suju.
Lähetä kommentti
Pääsivulle