Taas arkkitehtuuria

Totaalisen laiskotteluviikonlopun jälkeen oli pakko jo ottaa kamera käteen, oli sen verran hieno valo, vaikea tosin. Onneksi pilvet kiisivät sen verran vilkkaasti, ettei tarvinnut odotella ikuisuutta sopivan hetken tuloa. Tahtoo olla ilman kevyttä pilvipeittoa vähän turhan kovaa tuo auringonvalo.

Kurvasin Killerin kuplahalleille, tuonne urheilurakentamisen Eldoradoon. Ei tuollaiseen arkkitehtuuriin kulttuuripuoli kykene. Loistava muotokieli pehmeine kaarineen ja hauskasti kontrastina toistuvat suorakaiteet. Rakennusmassan hillitty väriskaala rikotaan piristävillä värielementeillä, keltainen pilkahtaa yllättävästi punaisen piipun ja sitä kantavan rakennuksen takaa, vihreä sisäänkäynti muistuttaa meitä suomalaisia ikiaikaisesta yhteydestämme luontoon. Arte Povera-tyyliset installaatiot sulautuvat saumattomasti harkitusti rikottuun monotooniseen seinästruktuuriin. Hieman ylöspäin ojentuneet tikkaat vihjailevat ikään kuin mahdollisuudesta kiivetä huipulle nauttimaan vapaana virtaavasta pohjoistuulesta.

Imponoiva kohde kaikkinensa. Tuonne on vielä palattava.

kapa