Kulttuurirahastokin muisti ystävällisesti sähköpostilla:
"Ilmoitamme kohteliaimmin, että Teille ei ole myönnetty apurahaa Suomen Kulttuurirahastoon lokakuussa 2008 jättämänne hakemuksen perusteella. Kulttuurirahasto ei perustele päätöksiä."
No, jääpähän aikaa enemmän muille touhuille. Jospa vaikka ottaisi kesän hieman rauhallisemmin? Tänään on kuitenkin ollut lasinleikkauspäivä, ja vähän muutakin. Kotona odottaa hiivapaketti jääkaapissa.
Painosta soittivat, että kutsut on valmiina, pitääpä mennä hakemaan, että saadaan huomenna postiin. Ensi viikolla sitten avajaiset.
kapa
kirjoittanut: Kapa | 14:56
4 Kommenttia
Minä, siis vain minä olen sitä mieltä että kaikki taiteen apurahat pitäisi lakkauttaa heti.
Miksi?
Koska apuraha taiteilija on apurahan vanki.
Apurahavetoisesta taiteesta johtuen meillä ei näy yhteiskuntaan kriittisesti suhtautuvaa taidetta ollenkaan.
Toimeentulo on kokonaan toinen juttu. Sen tiedän aika mahdottomaksi ilman apurahoja.
Hei Kapa, teen sinusta ( tai lähinnä tietenkin kuvistasi ) pienen esitelmän valokuvauskurssilla osana kuvataiteen opintoja ensi viikolla. Olen nähnyt joitakin näyttelyistäsi ja kiinnostunut. Ulla
Nyt Jore pomppasi. Monesta asiasta ole samaa mietä kanssasi, mutta tällä kertaa olen eri mieltä.
- Apurahataiteilija ei ole apurahan vanki. Apuraha (kohde-) antaa mahdollisuuden toteuttaa suunnitellun projektin, tai ainakin osan siitä.
- Työskentelyapuraha antaa taasen mahdollisuuden työskennellä (hetken aikaa)ilman huolta perustoimeentulosta. Eri asia on sitten se, että tuosta perustoimeentuloon tarkoitetusta rahasta menee iso osa kuitenkin siihen työskentelyn kuluihin.
- Ei apurahataiteilija ole yhteiskunnan kiitollinen perseennuolija, kuten annat meidän ymmärtää.
Mitä odotat? Mitä sen yhteiskuntakriittisen taiteen pitää olla? Sen verran olen kyynistynyt/viisastunut, että en hirveästi usko enää taiteen voimaan yhteiskunnan muuttamisessa.
Tuo otsikkoni "Vapautus velvoitteesta" viittasi ainoastaan tuohon hakemukseeni, eikä yleisesti apurahoihin. Kyseessä oli osarahoitus isoon projektiin, jonka päätekijöinä ovat Jkl:n yliopisto ja muutama taidemuseo. Minua pyydettiin projektiin mukaan, ja suostuin. lmeni kuitenkin, ettei valokuvaajalle oltu budjetoitu penniäkään, vaan kuvaajan olisi itse hankittava rahoitus. Lähdin kuitenkin mukaan ja tein (epärealistisen) anomuksen lähtökohtana se, että valokuvataiteilijana joudun luopumaan omista töistäni ja keskittymään puhtaasti tuohon projektiin useamman kuukauden ajan, joten se edellyttäisi myös jonkunlaista korvausta työstäni.
Varmaan timpurit, muurarit ja putkimiehet etc... tekevät työtään samalla tavalla, kun kyseessä on esimerkiksi suojelukohde.
kapa
Muistuttaisin vielä, että taiteesta on apurahavetoista vain murto-osa.
Minkälaista olisi se yhteiskuntaan kriittisesti suhtautuva taide, jonka joku jättäisi tekemättä apurahojen menettämisen pelossa? On illuusio, että meillä voisi jotakuta hätkähdyttää "jos uskaltaisi." Kritiikki on hankalaa, koska välttävästi toimivassa yhteiskunnassa se on tervetullutta, mikä seikka taas estää sitä olemasta kritiikkiä.
Joka tapauksessa siihen on olemassa verrattomasti parempia välineitä kuin kuvataide.
Voi myös ajatella, että taiteilijan tuottamat uudet näkökulmat mahdollistavat aina myös katsojille uusia näkökulmia, oman näkemisen ja ajattelun harjoitusta, vaikka eivät olisi suoranaisesti poliittisia.
Apurahankin suoma vapaus on suuri vankila, mutta se ei ole syy jättää mitään tekemättä.
Lähetä kommentti
Pääsivulle