lauantaina, tammikuuta 22, 2011

...monta on kummallista asiaa...

Eilen perjantaina oli hieno ilta. Ainoani oli ostanut liput oopperaan, ja se oli sitten menoa. Keski-Suomen alueoopperan Verdin Macbeth. Meikäläisen ensimmäinen oopperakokemus, ja sanon, että kokemus, ja positiivinen sellainen. Pitikö ihmisen eläkeikää lähestyä ymmärtääkseen tälläisenkin hienouden, josta ei ymmärtänyt yhtään mitään. Ehkäpä vielä joskus eksyn kanta-astujana katselemaan niitä varpaillaan käveleviä kummallisuksia. Oli Kaupunginteatterin iso sali ääriään myöten täynnä, Hesarikin oli noteerannut, eikä ollenkaan huonoksi havainnut (tiedän kyllä, että ei se ollut Hesari, vaan ihan oikea ihminen).



Tänään sitten oli valokuvauspäivä. Ei vakava, ei työkeikka, vaan sellainen rentouttava. Valokuvaajaystäväni György Gátin kanssa kiertelimme lähiseutuja. Ihan vain lunta katsellen. Vaan kyllä yhdessä paikassa tarpoi ihminen varmaan parin sadan metrin verran mahtipuikkoja kuvaamaan, minulle riitti ensimmäiset viisi metriä. Oli hankea valehtelematta sinne, tiedettähän, asti. Siinä ihmettelin unkarilaisen sitkeyttä kuvan perään - minä laiskimus.



Ihmettylyyn nyt itseni laitan, ja siitä ensimmäiseksi kaupungin julkiset taideteokset. Ovat kuulemma päättäneet, paikallisen lehtijulkaisun mukaan, että jos jotain ostetaan, niin sitten sellaisilta, jotka ovat ennenkin tehneet noita töitä. On kuulemma taloudellisesti edukkaanpaa, kuin kilpailuttaa esimerkiksi eri tekijöiltä. Mihin jäävät tällöin uudet tekijät, mihin jäävät tällöin uudet innovaatiot. Valokavataiteilijana ihmettelen, että tuolla on mukana myös taiteilijaseuraamme edustava ihminen, joka tuntuu olevan (ainakin lehtijutun mukaan) samaa mieltä päättäjien kanssa. Miten voidaan sulkea pois esimerkiksi graniittiin kaiverretut valokuvat, veden alle alta valaistut valokuvat, tai vaikkapa aulassa olevan kuvan läpi käveleminen. Julkinen taide on nykyään muutakin, kuin seinämaalaus tai pysti puistossa.



Äkkigalleria meillä Jyväskylässä on hieno asia. Anna Ruth tuli Kanadasta ja kotiutui tänne. Löysi vielä hyvän ukon itselleen.
Kaupunki on elävä, varsinkin liikemaailma. Liike poistuu ja toinen tulee tilalle. Väliin jää tyhjää. Tähän Anna iski kiinni. Miehensä Juhon kanssa ovat valppaina ja tuovat muutaman päivän näyttelyitä. Ei mitä tahansa huttua, vaan ihan vakavasti otettavaa tasokasta taidetta.



Ja sitten valokuvauksellista kummastusta, nyt enemmänkin laitepuolelta.
Muutaman vuoden ikäinen Sigman 70-200/2,8 pötkyläni osoittaa pakkasella hyytymisen merkkejä. Ei tarvitse olla kui puolisen tuntia -15 asteen pakkasella, niin jo on tuskaa zoomirengasta väännellä ja himmennin jumittuu täyteensä, eli siihen 2,8-aukkoon. Täytyy sekin laittaa öljynvaihtoon.

Objektiivisuojan onnistuin kännipäissäni hukkaamaan Panan 20 millisestä ja aloin etsiskelemään uutta tilalle, Verkkokauppa.comista sitten vihdoin löytyi 30 euron hinnalla. Etsiskely siirtyi eBayhin, josta löytyikin tosin paketti, jossa oli noita kaksi, viisaasti kyllä ajateltu, sillä ainahan ne johonkin unohtuu. Tein siis epäisänmaallisen teon, ja tilasin ne kaksi 4,5 euron hintaan kotiinkuljetettuna, Hong Kongista. En siitä palaneesta kaupasta, vaan ihan oikeasti toiselta puolen maailmaa, postikuluineen. Panee ihmisen miettimään, eikä vain siten, että halvalla sain.

Ihmettelen myös, otsikon mukaan olen ihmettelemässä jotenkin kai jotakin, kehystämön näyteikkunaa, jossa on grafiikan vedoksia, akvarelleja ... myytävänä ja
hinnoiteltuna. On siellä paljon valokuviakin, painojäljennöksinä, kehystettyinä ja kuvaajan nimi painettuan se ja se photography. Olen jopa lukenut nettipalstalla, kun joku kehuu valokuvaa, että olisi hieno seinällä julisteena. Vähän kuin grafiikan vedos rasterikuvana tai veists keskellä olohuonetta koottavana paperijäljennöksenä.

Ja lopuksi ihmettelen sitä, miten joku toinen mobiililaite on niin ylivoimainen toiseen nähden, kun molemmat hajoaa enemmän tai vähemmän kosteissa olosuhteissa tai vaikkapa autossa pakkasella. Minunkin laitteeni hajosi saatuan kylvyn suolaisessa merivedessä.

Vaan oli silti kiva päivä, kuviakin sain aikaiseksi, muitakin kuin tänne laittamiani.
Lumesta en nyt viitsi valittaa, sillä ensi talvena sitä ei ehkä ole, ja loskassa tarpoessani en kehtaa valittaa oikean lumen puutetta. Vaan tänään kyllä äärräpäät meinasivat syöksyä suupielestä, kun yritin Beckerin (se meidän taiteilijaseuran galleria) pihasta lähteä ja luisuin penkkan jumiin. Onneksi löytyi neljä raavasta miestä kirjailijatalolta apuun ja pääsin miniläppärini pariin. Hyviä työntäjiä olivat.

5 Kommenttia

Blogger willie sanoo:

Hieno posti kyllä. Loistava että löysin sun blogi. Miten meni niin pitkän vaikka olen sun työhuonenaapuri. Yks kysymys: Mihin minä mahdun JKLään kuvataide kuvioon kun en edes pääse taiteilijaseuran jäseniks?

4:07 ap.  
Anonymous Anonyymi sanoo:

Kiitos Willie, blogiasi olen myös seuraillut mielenkiinnolla.

Taiteilijaseuraan pääsemisessä on olemassa tietyt kriteerit, jotka on vahvistettu säännöissä. Minulta meni yli kymmenen vuotta tänne muuttamisen jälkeen, ennen kuin sain kerättyä tarpeelliset pisteet. Nyt on tuota jäsenyydeksi pääsyä jo onneksi helpotettu. Vaadittavat näytöt löytyvät säännöistä, ja niistä voi kysellä vaikka käymällä galleriassamme.

k

6:40 ap.  
Blogger willie sanoo:

Pakko selittä että mun kommentin tarkoitus ei ollut joku hyökkäys taiteilijaseuran vastaan, se piti olla viittaus siihin mitä kirjoitit kaupungin taidepolitiikasta. Olet varmasti huomannut että en osa kirjoitta suomeksi kunnolla (vielä). Mun pointi (ainakin omassa päässä mutta en onnistunut saada sama ajatus kirjoittetu) oli se että harmittaa kun kaupunki rajoittaa oma mahdollisuksia niin rajusti - se on selvä viesti meille ns. outsiderille - "älä edes yritä".

11:31 ap.  
Anonymous Anonyymi sanoo:

Kuvataidekuvioissa on moni mukana myös ilman taiteilijaseuraa :)
-Jonna

11:33 ap.  
Anonymous Anonyymi sanoo:

Hei Willie,

ei kaupungin avustukset, eivätkä läänin, eikä valtionkaan ole mitenkään sidoksissa taiteilijaseuran jäsenyyteen.

Seuraan voi anoa jäsenyyttä, yleiskokous päättää sääntöjen pohjalta. Säännöistä on ollut lähes vuosittain keskustelua, ja lievennystä on vuosien saatossa tullut runsaasti.

Jäsenyys taiteilijaseurassa ei takaa mitään, eikä ole vaatimus apurahohin.

kapa

12:42 ip.  

Lähetä kommentti

Pääsivulle