lauantaina, helmikuuta 12, 2011

Taas tuli oppia päähän


Koskelle menin, kun oli hieno taivas ja pakkasta parikymmentä. Tiesin siellä olevan usvaa ja aurinkoa. Kuusaankosken talvesta on tullut minulle sellainen lepohetki ja mielen puhdistus. Kesällä sitten taimenia. Koskikarojakin siellä olen bongannut, mutta niitten kuvaamisen jätän muille osaavammelli. Kävi vain niin, että olin tyttöystäväni kanssa matkassa ja sisällä tarvikeakku, siis sen tyttöystäväni sisällä, sen GF1:n, joka antoi tietoa vajaasta elinkelpoisuudestaan. Viiden kuvan jälkeen ilmoitti kamera, että on akku tyhjä ja painu poika kotias.

Nuo kosken savut vaihtuvat nopeasti ja useita on kuvia otettava. Sain kuitenkin yhden kelpoisen harjoitelman. Liekkö enää sopivaa aikaa ja säätä tulla? Meidän täytyy olla aina valmiina, sillä oikea aika ja oikea paikka ei koskaa tule uudelleen.

kapa

2 Kommenttia

Blogger Leena sanoo:

Noni. Sattuu sitä näköjään oikeille valokuvaajillekin.. Harmillista, mutta onneksi sait hienon kuvan kuitenkin! Juu, se hetkellisyys on valokuvauksessa hienoa ja haasteellista.

7:36 ip.  
Anonymous 35mm sanoo:

Maisema on hieno, kuva harmi kyllä ei. Aurinkoa kohti kuvaamista voi toki käyttää tehokeinona, mutta mielestäni tässä kuvassa se ei toimi, koska aurinko on puolinäkyvissä ja se näyttää siltä ettei oikein kuulu kuvaan.

10:27 ip.  

Lähetä kommentti

Pääsivulle