Perjantaimössöä

Makaroonilaatikkoa teki mieli. Ei ihan sellaista lapsuuden, vaan omanlaista. Hyvää tuli.

Suosikkiveitsi oli käytössä, sain sen kymmenen vuotta sitten lahjaksi. Parhaiten on kestänyt ja pysynyt terävänä. Tietenkin välillä pientä säätöä. Sepältä kotoisin,
jousiterästä, luulisin. Hieman malliksi taottu muhkuroita kylkeen, niin kuin muka uskottaisiin, että alusta asti taottu. Kahva oli lakattu kiiltäväksi, se piti heti hioa puhtaaksi ja öljytä. Kuka sitä nyt kiiltävällä ja liukkaalla.

Muutama muukin hyvä veitsi on tarttunut matkaan. Aikansa olivat magneetilla seinällä. Emäntää kovistelin niitten käytöstä, japanilaisten. Vaativat jatkuvaa terän ylläpitoa ja välitöntä pesua. Ei siitä mitään tullut. Nyt olen piilottanut ne laatikkoon, toisistaan eristettyinä. Niitä käytän aina tarpeen tullen.

Huvittavaa tämä tälläinen. Etupäässä hälläväliä-ihminen, noista veitsistä sitten tarkka. Käsittämättömiä me miehet olemme kuvioissamme, mutta pitkä matka on vielä siihen, miten nuo naisihmiset kuvionsa rakentavat. Meillä sentään on jonkunlainen logiikka ;)

kapa