Pientä haipakkaa on ollut. Hyvä pysähtyä hetkeksi. Vääntelyksihän sekin meni, se pysähtyminen. Vaan mieluummin väänsin tuon ruudun äärellä, kuin pimiössä. Toki nähdä piti ensin ja kuvata. Klassista kauneutta, näin vanhemmalla iällä tuokin taas pulpahtaa esille. Esteetikko kyllä olen ollut aina, ei siitä mihinkään pääse.
Eilen sain neljä työtä vietyä kehystykseen, yksi odottamassa ja maanantaina pitäisi kuvata ja vääntää valmiiksi vielä yksi. Jonkinlainen luonnos päässä, saa nähdä, miten muotoutuu. Illalla taiteilijaseuran vuosinäyttelyn avajaiset Keski-Suomen museolla, meikäläiseltäkin kolme työtä siellä. Jatkotoimiin en osallistunut valkaisuviikkojen takia. Tänään aamulla sitten työhuoneelle kaivamaan kuvia Englannin ihmisille, jotka tulivat tutustumaan meikäläisenkin tuotantoon. Tiedä, vaikka poikisi jotain?
Ja nyt hääkuvien pariin. Satasivuinen kirja taitettavana. Kaikkeen sitä ihminen joutuukin/lupautuu/ajautuu...
kapa
kirjoittanut: Kapa | 11:29
3 Kommenttia
Ohooh. Nyt on komia kuva Kapasedällä, klassista tai ei.
Melkein alkaa ylittää sitä kynnystä että "omalle seinälle". Ja siellä ei olekaan Sammallahden Penan lisäksi muiden kuvaajien (paitsi omia) kuvia nähtykään...
Mites, siekösse kasimir-nimimerkillä tuonne kameralaukun puolelle kirjoittelet? Oletuksena ollut jo aikaa sitten se että meidän kapahan se on tietennii, mutta ajattelin vaan tässä varmistaa vielä.
Nojoo, ei muuta. Pakko kommentoida aina välistä että et lopeta tätä blogeilua kokonaan, niinkuin eräät.
Jotkut ei jaksa, toiset jaksaa aina välillä.
Ka, miehän se siellä kapsäkin puolella.
kapa
Todella hieno kuva. Ihanan (voiko aikuinen mies näin edes sanoa) rauhallinen ja unenomainen. Hieno yksityiskohta tuo pisaran kiilto ja läpikuultavuus. Yksinkertainen, mutta silti tuota kuvaa voisi katsella usein.
Lähetä kommentti
Pääsivulle