Rosvojen myrkyttäjä

Heräsin hieman ennen neljää. Työhuoneen ikivanha nahkasohva ei ole paras nukkuma-alusta ihmiselle. Ilta meni ohjelmien ja lisukkeiden asentelussa uuteen läppäriin - niinpä niin, nyt se sitten on kannettava meikäläiselläkin. Vuoden kun makselen, sitten on oma. Jos haluaa kannettavan, eikä raahattavan, on maksettava maltaita - valitettavasti.

Digiaikaan siirtyminen tapahtui minulta kivuttomasti. Aikani pyristelin ja kuten aikaisemmin totesin, oli se säilyvyysongelma ehkä lopultakin suurin kynnys. Mustevedoksethan saavuttavat nykyisin huomattavasti paremman säilyvyyden kuin printit vanhoina hyvinä aikoina. Tiedostojen arkistoinnissa on sitten omat kysymysmerkit. CD, DVD, kovalevy ? Ne kun kerran menee, niin hyvästit sitten kaikelle, mitä niissä oli. Filmillä tuo tuhoutuminen on hidasta ja jatkuvaa, jotain aihiota niissä lähes aina on pelastettavaksi. Digitiedosto kun menee, se on kerrasta poikki ja soromnoo.

Aikanani Alvar Aalto-museolla työskennellessäni oli palkki ja mustavalkomateriaali työvälineeni, rullafilmi taasen omissa tekeleissäni. Nyt on Bronica työhuoneen nurkassa pölyyntymässä, eikä siitä ole kukaan halukas maksamaan puusentin vertaa. Lopettivat viime vuoden puolella koko kameraperheen valmistuksen digin jyrätessä ammattimarkkinoille.

Vaan eipäs valitella. Olen palannut entisten kinokameroitten kokoon, on kevyempää ikääntyvän ihmisen kannella, optiikoissa löytyy ja alkuaikojen megalomaanisten sijoitussummien jälkeen ei "filmikuluissa" tarvitse pihtailla. Koskaan en ole ollut mikään sarjatulella laukoja, enkä digikautenakaan ole siihen oppinut/opetellut/halunnut ryhtyä. Minulle kelpaa myös pienempi vedoskoko, eivät rahani tule koskaan riittämään nykypäivän metrivedoksiin, vaikka kieltämättä joskus niitä katselen kateellinen kiilto silmissäni. On suhteutettava tekeminen omiin resursseihinsa. Hienona esimerkkinä tästä voisin mainita Ulla Jokisalon, jolla on näyttely tällä hetkellä Hippolytessä Helsingissä. Sitä herkkyyttä ja ajatuksen syvyyttä on vaikea löytää tämän päivän tyhjistä kiiltokuvista. Täytyypä ottaa Ullaan yhteyttä ja kosiskella tänne meidän galleriaamme.Valitettavasti Helsingin reissu on meikäläiselle sen verran arvokasta touhua, että jää tuokin näyttely näkemättä.

Niin, siitä digistä vielä. Sormeni ovat pysyneet suhteellisen terveinä, mitä nyt näin talvipakkasella keskuslämmitys ja koneellinen ilmastointi niitä tahtoo kuivattaa. Toisin oli pimiössä litkujen kanssa lotratessa. Oli suojahanskat eli ei, niin kipeitä ja pitkäaikaisia haavoja oli sormet täynnä. Tukkakin harmaantui ennenaikaisesti (joskus Hesarista muistan tiedepalstalta lukeneeni tutkimuksesta, jossa hiusten harmaantumisen ja jalometallihöyryjen yhteys oli löytynyt), jota ilmiötä kerran kohtalotovereitteni (fotareita tietysti) kanssa pohdittiin. Eikä tarvitse niitä höyryjä enää hengitellä.

Höyryistä tulikin mieleen yksi juttu Aalto-museon ajoilta. Oltiin oltu muutama vuosi kaupungin alaisuudessa ja tulivat työsuojeluviranomaiset käynnille. Esittelin siinä pimiötäni ja mainitsin muun muassa huonosta ilmastoinnista. Sehän ei niitä virkailijoita niin hirveästi kiinnostanut, totesivatpa vain, että näyttää katossa olevan kunnon poistoventtiili.(imu katossa on pahempaa kuin ei imua ollenkaan, sillä se imee myrkyt suoraan märkäpöydältä kasvoille). Suurta kiinostusta herätti sen sijaan työpöydän alla olevat pari litran lasista limsapulloa, joissa oli jotain pimiössä tarvittavaa valokuvalitkua. Siitä sain huomautuksen minä, joka olin ainoa siinä tilassa työskentelevä ihminen, siivoojaa lukuunottamatta. Katsokaas kun tulee vaara ja riskitilanne, jos vaikka joku murtautuu taloon ja tunkeutuu pimiöön, löytää sieltä pullon jotain kellertävää ja luulee sitä limsaksi tai vaikkapa valokuvaajan piilottamaksi päihdyttäväksi aineeksi. Huikat ottaa ja nielaisee. Mites siinä sitten rosmolle käy? Että näin sanoivat, kehveleet.

Tuli se ilmastointikin sitten myöhemmin kuntoon, mutta siitä en työsuojeluviranomaisia kiitä penninkään vertaa.

Kapa

P.S
Testasinpa läppäriäni ja säätelin tuon kuvan tällä mukamas kohdalleen. Että jos värit viiraa ja sävyt, niin siitä se johtuu. Hätävaraksi ja kuvapankiksi matkoille tämä on hankittu. Parempi kuitenkin kuin hotellivessapimiö.