Tunnustan

Lauantai

Syntiä olen tehnyt. A-K on Hourulassa vedostamassa, minä lauantaikeskipäivää viettämässä kotosalla. Ulkona sen verran vinha tuuli, ettei mieli sinne tee. Kaupassa käväisin reppu selässä ja kohta pitäisi panna poropata porisemaan. Ennen sitä kuitenkin muutama sananen. Rokki soi radiosta ja läppäri ruokapöydällä. Laitoin vielä tuon kuvan todisteeksi rohkeudestani, ettette vaan luulisi, että tässä ihan tossun alla eletään. Aika-ajotkin katsoin aamulla - ja kotona.

Tuota kuvaa kun tässä ruudulla katselin, niin hieman ihmettelin, että missä se uusi valokuvakeskuksen kamera on, jota tässä testailen tai oikeammin opettelen käyttämään. Selvisihän sekin, kun tajusin, että kuvaajan kädessähän se oli eikä pöydällä, mites sitä muuten näitä kuvia. Tuon Värinhallinta-kirjan laitoin ihan vain rekvisiitaksi, että viisaammalta näyttäisi tämä touhu.

Parempi on ihmisen kuitenkin palata ruotuun ja tälle iälle sopivaan narinaan siitä, miten ennen kaikki oli paremmin. Nyt on vuorossa kamerat. Ennen kun ostit kameran, niin siinä oli nappi, mistä painamalla tuli kuva. Objektiivia pyörittämällä se tarkentui ja filmi siirtyi filminsiirtovivusta. Aukon ja ajan kun muisti panna kohdalleen, niin siinähän se taisi olla. Ja kaikki ne toimi samalla tavalla. Vaan entäs nyt? Tuntikausia pitää näppylöitä painella ja totutella, että jotenkin pääsisi alkuun. Mitä se pikku valokuvaaja niillä kaikilla ihmeellisyyksillä tekee? Pientä rajaa, hoi insinöörit! Ja käyttöohjettakin on varttituhannen sivua.