perjantaipuuhastelua

Aamupäivä meni ammattikorkeassa printatessa. Tai oikeammin printtauksen yrittelyssä. Jäiköhän niille opiskelijaraukoille mitään käteen - tai kaaliin. Ensimmäinen vaatimushan on työympäristön edes siedettävä olemus. Nyt ei huonetta voinut pimentää ruutuun paistavasta päivänvalosta, valkoiset säleverhot eivät estä valon tuloa varsinkaan kun aurinko porottaa suoraan kohti. Ruudulla näkyi oma siluetti ikkunoitten edessä ja säädettävästä kuvasta hailea aavistus. Tykillä näytin esimerkkejä koko maanantaipäivän, vaan kun ei ollut silmiä selässä, niin en huomannut kun vasta lopussa, että eihän siellä kankaalla mitään näkynyt, kun aurinko porotti taas niitten verhojen läpi. Ei tietenkään kukaan asiasta huomauttanut, kantautuihan ääni sentään koko luokkaan. Vähän on sama kuin mykkä opettaisi laulutaitoa kuuleville. Selvisipä kertaheitolla, miksi on kesälomat pitkiä ja opiskelu tehokkainta keskitalven hämärässä.

En ole postimerkkejä väännellyt, -kortteja kylläkin. Kymmenisen on valmiina; vielä kun nelisenkymmentä saan aikaiseksi, niin homma on siltä osin putkessa. Kyseessähän on tietenkin se kyllästymiseen asti vatvottu Potsdam- spektaakkeli. Tuossa ylhäällä maistiaisina yksi.

A-K:n alumiinit käytiin hakemassa Palokasta, loppupäivän aion ottaa hieman vapaammin ja tutustua uuden Photoshop CS2:n saloihin. Sopivaa puuhastelua perjantaina, kun on vielä kolmastoista päiväkin.

Jytyn tuhkat tuli eilen tänne työhuoneelle pahvilaatikossa. Pitäisi varmaan viedä ne viikonloppuna tutuille tanhuville, ei niitä tulla kirjahyllyyn säilömään. Levitköön sinne, missä ilo ja riemu oli ylimmillään.