Huipentuma

Rantojen mies ja periferian hilpeä horopää http://www.rupuranta.net/ kyseli kaivonkansien määrää parvekenäkymästäni (ei ole miehellä varmaan muuta miettimistä), joten vastattavahan on. Kahteen kertaan laskettuna 17 näkyy meikäläisen näöntarkkuudella.

Sataman yössä olivat laskeneet desibelitasoa (olisiko naapurusto kyllästynyt?) niin alhaiseksi, että oli emännän kanssa jo lähdettävä lähemmäksi kuulostelemaan. Maija Vilkkumaata kuuntelimme, miksaus oli hieman pielessä ja sen jälkeen jotain hevibändiä, jonka nimestä en päässyt selvyyteen. Hyvin iski kuitenkin meikäläiseen kepulaismusiikki, vaikka nuorenpuoleinen yleisö ei kovinkaan jaksanut innostua. Olikohan liikaa osaamista ja vaikeita musiikillisia kuvioita kaupalliseen nykyhumppaan verrattuna? Välillä kitara lauloi kuin Jimi-vainaalla konsanaan.

Sillan kupeessa oli sitten toisenlainen meininki. Nosturin nokalle nostivat ihmisiä vuoron perään ja sitten heittivät päistikkaa pää alaspäin kuminauhan varassa niitä poloisia. Hieman kummastutti moinen meininki. Kuvankin kerkesin tuosta hulluudesta räpsäisemään keskellä kaunista kesäyötä.