Kevät

Kylmää on tämä kevät näinä päivinä. Viimeisiä Lumon tekstejä viilailtiin, valmista pitäisi jo olla. Hermostunut taittaja höyryilee materiaalia ja kaikki jää viime tippaan kuten aina. Ammattitaidolla kuitenkin kaikki hoidetaan, venyttävä on, myös sen viimeisen lenkin.

Huomenna ? syntyvän lapsen (laskettu aika) äidin paljaalle vatsalle laitoin tänään kätöseni, sinne piirrettiin käden kuva, isä kuvasi viivat, ehkä näemme joskus tuloksen. Taiteilija on aina taiteilija, viimeisilläänkin. Reippaalla mielellä tuntuivat olevan.

Stereokuvausprojektini taisi tyssätä neljään kelvolliseen otokseen. Niillä osallistun Mikkelin näyttelyyn. Yhdelle kameralle en enää jaksa/ehdi viritellä systeemiä, viiden metrin päässä oleva kamera on edelleen käyttökiellossa, nyt sen olisi kuulemma saanut jo lainaksi, mutta ei viedä minnekkään. Näin taiteilija kollegan tarpeita tukee. Naapurilta lainattu meni toiseen käyttöön. Että se sitten siitä.

Vaan kyllä se aurinko paistaa tännekin, jos ei tänään, niin sitten huomenna. Käykääpä katsomassa, tuollaista on ulkona, kuvat sen todistakoon. Ja vaikka aisan kannattaminen olikin raskasta (tänään siitä viimeksi huomautettiin), niin jo on käsi niistä livennyt aikoja sitten. http://fi.wikipedia.org/wiki/Aisankannattaja