Sunnuntaipäivän puuhastelua

Puuhasteluun tarvitaan ensinnäkin sopivanlaatuinen mielentila. Siihen sopii mainiosti pullo punaviiniä edellisiltana, tyhjä sienireissu ennen puoltapäivää ja pari keskiolutta iltapäivällä.

Otetaan roskiksesta viilipurkin kansi ja huuhdellaan se hyvin. Keittiön laatikosta kaivellaan lusikka ja emännän ompelulaatikosta silmäneula. Kameralaukun pohjalta runkotulppa (Se on sellainen muovihärpäke, joka laitetaan kameraan kiinni siihen objektiivin paikalle. Tämä edellyttää ns. järjestelmäkameran omistusta) ja jonkunlainen poralaite, jolla siihen tulppaan saadaan aikaiseksi keskelle reikä. Lusikalla hierretään viilipurkin kansi siloiseksi ja pyöräytetään neulalla kevyesti kovaa alustaa (pöytä) vasten reikä. Röpelöt hiotaan hienolla (siis tosi hienolla) hiekkapaperilla tasaiseksi ja pyöräytetään uudestaan sillä neulalla vastakkaiselta puolelta. Taas hiotaan ja sitä rataa. Kamerasta irroitetulla objektiivilla sitten tiiraillaan sitä reikää, että on tasainen reunoiltansa. On se obista ikäänkuin luuppi. Tiedättehän, mikä on luuppi?

Kun on homma sopivasti hoidettu, niin sitten se reikä viedään siihen runkotulppaan kiinni ja tulppa kameraan. Se on siinä. Ja ei kun valottamaan.

Ohessa pari kuvaa digisemmoisella kuvattuna. Ylimmässä on tarvikkeita ja tuossa toisessa auringonkukkaa. Väritkin kyllä tulevat, mutta nyt vääntelin nuo tämmöisiksi. Kannattaa reikiä tehdä eri kokoisia ja etsiä se optimi omaan käyttöön, koolla on nimittäin merkitystä.



P.S.
Jugurttipurkinkin kansi käy. Ja alumiinifolio ja ...
Silmälasitkin saattavat olla tarpeelliset.

P.P.S.
Vantuksella ei parane reunoja silotella, vaikka villasellainen on muuten hyvä hiontaväline.