Viikon kuva 1

Tässä se sitten on. Ensimmäinen viikon kuva. Hieman takkuisasti lähti vuosi käyntiin kuvaamisen kannalta. Ei sitten millään olisi viitsinyt tuota kapinetta ottaa hyppysiinsä. Ja kun ei ollut mitään hajua, miten vuoden aloittaisi, niin ilman ollessa mitä mainioin suuntasin kohti metsän siimestä. Minähän en ole mikään luontokuvaaja, enemmänkin niitä rakennettuja maisemia. Mutta kun se yksi Helsingin Huttunen lykkää jatkuvasti toinen toistaan hienompia luontokuvia kateellisten katseltavaksi, niin lähdinpä sitten minäkin yrittämään.

Alkuvuoden pilvetön taivas, aurinko matalalla - voiko hirveämpää valoa olla valokuvaajalle tarjolla? Kuusimetsän hämyssä, auringon ollessa piilossa jossain horisontin paikkeilla löysin mieleiseni valon. Kamera tietysti jalustalla, valoahan on vähän, ja tietenkin lankalaukaisin kotona. Pikkupuron jäämuodostelmat viehättivät ja olin löytävinäni sieltä jopa pikku jääkarhun tapaisen metsän elävän kylpemässä. Hieman lapsellista, mutta menköön. Mitäs tuosta sen enempää. Kunnioittaa täytyy ihmistä, joka pystyy kuvallaan välittämään edes osaa siitä kokemuksesta, mitä tuolta on saanut. Tahtovat ne kuvat olla enemmänkin latteita reproja eikä tulkintoja.

Ja sitten ne lupaamani tekniset puolet:
Jalustan nokalla Manfrotton tarkkuuskinopää, joka ei ollenkaan sovellu tämän tyyppiseen kuvaukseen, sen olenkin hankkinut enemmän noille arkkitehtuuriotoksilleni.
Nikonin D200 ja siinä Sigman 70-200/2,8. Exifit antavat polttoväliksi 105 mm, aukoksi 5,6 ja valotusta 0,3 sekuntia. Kuvan olen säädellyt kotiläppärilläni, jonka näyttö on sitä sun tätä. Siinä suhteessa se kyllä on erinomainen, että jos kuva näyttää tummalta, niin muuttamalla katselukulmaa sen saa helposti vaaleammaksi,samalla voi ylä-tai alaosaa vaalentaa ja tietenkin päinvastoin vain hieman päänasentoa muuttamalla. Ovat siis nuo säädöt tehty enemmänkin arvaamalla ja numeroita tihruamalla. Hieman on softattu uudella leijerillä ja sitten availtu maskaamalla. Valojakin on kaiveltu sopiviin paikkoihin.

Lisukkeena sitten sunnuntain saalista. Tuo viikon kuva syntyi lauantaina. Nyt oli nokalla Nikkorin 17-55/2,8. On muuten mainio lasi yleiskäyttöön. Samoilla kunnailla. Viehätti erityisesti maassa oleva kevyen pakkaskuuran peittämä heleänvihreä sammalpeitto. Että osasi kuusimetsä ollakin viehättävimmillään.

Että tämmöistä ensimmäisen viikon loppuna. Ei minusta Huttusta tullut, mutta ei nuo reissut hukkaankaan menneet. Vielä, että oli sen verran aukkoja metsässä, että valolle saatiin suunta. Etuviistosta tuleva pehmeä vastavalo muotoili kivasti
maisemaa, tuo valon suunta on tärkeä kuvan kannalta. Pikku yksityiskohtana, että tuossa purokuvassa, joka on kuin suuri kanjoni pienoiskoossa, käytin kameran omaa salamatuikkua (korjaus -2,7)avaamaan hieman etualan mustaa onkaloa.

Ja klikkaamalla saat kuvat isommaksi.