Ripustuksia

Jo hieman helpottaa meikäläiselläkin. Emäntä on ollut vaikea (eihän se mitään uutta ole)kuukausitolkulla. Näyttelyä näet pukkaa. Käväsin taidemuseolla katsomassa, jo hyvällä mallilla tuntuu olevan. Että turhaa huolta, sitähän olen sanonut. Hieno tulee.

Katsokaapa muuten tuossa yhdessä kuvassa olevaa punaista viivaa, ellei kahtakin. Laseria lykkäsivät seinään. Linjat saadaan kohdalleen, hienoa. Ei tarvitse maalarinteippiä revitellä. Jo Lumoa pystytettäessä laseria käytettiin, mutta oli vajavainen, pelkkä piste. Auttoi sekin.

Muutaman räpsyn ripustuksesta kuvasin. Vanhan Fujin S2:n laitoin aamulla laukkuun. On tuo vehje ollut sellainen varakamera ja nyt kyllä kirosin, kun ei meinannut kuvaamisesta tulla mitään, vaikken sinne oikeasti kuvaamaan mennytkään, kunhan vain kotikyytiä kerjäämään, kun oma koslani on lasinvaihdossa. Vakuutushan sen tietenkin korvaa, omavastuu vain 151 euroa, että kiitos vain sille, joka sen takalasin laittoi paskaksi. Selvä jälki siinä oli.

Että niin se hieno vuosien takainen kameranrunkoni minulle huomautteli: hidas olen ja muutenkin vajavainen.

Kapa

p.s. Kyllä sillä vielä kuvia saa. Ja pakkohan on ihmisellä vararunko olla. Ilman sellaista en uskaltaisi yhdellekään keikalle mennä. Sellainen olisi melkolailla tyhmää.

Ja nyt nukkumaan

Kapa