Näyttelyitä ja viikon kuva 16

Helsingissä tuli käytyä. Pikakierrokset joissakin näyttelyissä. Heikura vakuutti. Miehellä on oma tapansa katsoa ja löytää asioita. Poikkeaa valtavirrasta edukseen. Vanhasen koostama lehtikuvan katsaus myöskin oli hyvä käydä läpi, ei tosin suurempia kiksejä nostatellut. Nikulan katkennut seiväs oli nostettu ikonin asemaan. Hauska yksityiskohta, mitähän kertoo nykypolvelle, tuskin mitään? Projektihuoneessa Valokuvataiteen museossa taasen teltassa oleva diaesitys laittoi ihmisen poistumaan alta aikayksikön. Väärin tarkennettu projektori epäterävine kuvineen ja teksteineen sen aiheutti.

Saanio Ateneumissa oli hieman ristiriitaisia tunteita nostattava. Isot fotostaatit olivat monumentaalisuudessaan useat komeita, mutta se muu sitten. Hienoja ajankuvia, kyllä Matilla oli näkemystä ja empatiaa kuvissaan. Mutta se mutta. Joskus aikaisemminkin olen nostanut esiin hänen tapansa vedostaa. 70-luvun tyyli tehdä jyrkkiä ja sävyttömiä kuvia, samaa, mitä oli nähtävissä Höltön ja Savlaisenkin kuvissa, ei vain ole koskaan saanut minulta sympatiapisteitä. Voisi jopa Matin kohdalla puhua tekniikan taitamattomuudesta. Näinhän ei tietenkään saisi sanoa, kun on kyseessä niinkin merkittävä tekijä, kuin Matti Saanio. Ei menisi läpi, jos olisi kyseessä toisen niminen kuvaaja.

Muutaman kerran sain olla nokakkain ihmisen kanssa, kerran veneessä Suomenlinnasta Kauppatorin rantaan seilatessa maestron luodatessa paattiaan. Merkittävän elämäntyön mies teki.

Kamera oli mukana pääkaupunginreissulla laukun pohjalla. 28 millinen käsitakenteinen nokalla. Yhden kuvan otin. Kiasman kuppilassa kaljalasillisen ääressä kiinnitin huomion asetelmaan. Siitä tuo viikon kuva.

kapa