Herkkiä me taiteilijat olemme. Joskus liiankin.
Olen pahoittanut mieleni erään ihmisen lausunnosta. Töistäni ja niiden tasosta tai tasottomuudesta ja tekemisistäni ja tekemättä jättämisistä ken haluaa kommentoida, niin siitä vaan, mutta jos tyyliin "iljettävä läski", niin silloin minulla keittää. Kyllä itsekin tiedän, etten vartaloltani ole trendikäs markkinamaailman lanseeraama Adonis, tarvitseeko sillä vielä ihmistä loukata.
Koirankusetusreissulla aamulla katselin sumua ympärilläni. Se on sellainen ilmiö, että sen kanssa pitää olla tarkkana. Jos nyt liikaa, niin hetkessä liian vähän. Siis noin kuvan kannalta. Koira sisään ja matkaan, jospa vaikka ehtisin. Mielessä oli jo mitä haluan. Sain haluamani. Siitä viikon kuva.
Ja klikkaamallahan se suurenee.
kapa
kirjoittanut: Kapa | 13:20
2 Kommenttia
Ai miten on... miellyttävä kuva. Eikä lainkaan iljettävän läski. Miten ne sinnuu nyt noin on mennyt tölvimään? Kai pidit puolesi sentään? Edes vähäsen?
Joo, sattuuhan sitä. Piti vaan purkaantua. Se aina helpottaa. Ei mitään vakavaa.
Tykkäsin minäkin tuosta kuvasta, piti ihan printata. A3+ ja Somersetin Velvetille. Ei hassumpi, vaikka itse sanon. Tälläiset ovat mukavia printata, sillä vaikka kone vilkutti musteen vähyyttä, niin ei ongelmia. Köyhät tekevät vaaleita.
"Heikuroita" hieman korjailin ennen tulostamista. Ne tuolla 17 millillä tahtoo jo olla mukana. Pikkasen saa jäädä.
kapa
Lähetä kommentti
Pääsivulle