tiistaina, maaliskuuta 01, 2011

Numerointi vai ei


Työhuoneen siivousprojekti on alullaan. Vasta kaksi isoa jätesäkillistä viety roskalaatikoita täyttämään. Ei vaan raaskisi heittää pois, kun niitä tarvittaisiin kuitenkin heti seuraavalla viikolla. Se on vähän kuin sateenvarjon kantaminen; jos on mukana, niin ei sada, jos jätän kotiin, niin johan sataa ja rankasti. Yhtään teosta ei ole vielä mennyt, edellisen muuttomammuttisiivouksen aikana niitä vietiin noin kaksi kolmasosa nurkista löytyneistä. Uniikkeja suurin osa. Onneksi niistä ei ole edes dokumentteja, joten en osaa ikävöidä.

Jotain aina löytyykin, kuten oheinen muotokuva vuodelta 1992. Polaroid Transfer ensin muistaakseni akvarellipaperille hieman manipuloiden. Siitä mustavalkorepro ja vedostus baryyttipaperille, joka on pohjustettu 20 milliselle puulevylle. Öljypastelleilla väriä päälle ja loppuvernissaus akryylivernissalla. Taitaa olla ainoa jäljellä oleva tuosta useamman kuvan kokonaisuudesta. Pidän tuosta edelleen.

Niistä numeroista

Jo pitemmän aikaa olen miettynyt valokuvateoksieni numerointia grafiikan vedosten tapaan. Osista olen jo jättänytkin moisen pois. Nyt taidan jättää niistä lopuistakin.
Opiskeluvuosinani 1970-luvulla, kun valokuvaa meillä ei vielä pidetty taiteena, niin ei tuollaisesta edes keskusteltu. Valokuvahan oli demokraattinen, helposti monistettavissa oleva kaiken kansan hankittavissa oleva tekele. Vasta 80-luvulla alettiin vedoksia myydä taideteoksina, silloinkin hieman häpeillen. Muistan eräänkin kerran, kun pidin nuoremman kollegan kanssa näyttelyä Puolassa ja vallihaudan ympäröimänä linnan kamarissa väittelimme viskilasin äärellä, onko oikein myydä valokuvaa näyttelystä. Minä olin jo silloin antanut kapitalismille pikkusormeni ja pidin moista ajatusta osittain hyväksyttävänä.

Numerointi, siis käytännössä rajoitettu vedosmäärä on valokuvan kohdalla puhtaasti keinotekoinen kaupallinen hinnan nostamistemppu. Valokuvan kohdalla ei voida puhua negatiivin/tiedoston kulumisesta, kuten grafiikan peltien ja laattojen kohdalla tapahtuu. Meillä Suomessa on kansainvälisesti tunnettujakin kuvaajia, jotka eivät numeroi vedoksiaan. Ainoastaan kuvasalkut, joita on tehty rajoitettu määrä, ja jotka muodostavat kiinteän kokonaisuuden kuvia, ovat numeroituja. Tähän asiaan löytyy yhdenlainen näkökulma Luminous Landscapen sivuilta, jossa Alain Briot pohtii tätä kysymystä laajassa artikkelissaan:

http://www.luminous-landscape.com/columns/the_numbering_affair.shtml

Itse olen päätynyt ratkaisuun, jossa vastedes signeerauksen jälkeen laitan kaksi vuosilukua esim. 2001/2010, joista ensimmäinen on kuvausvuosi (joissain tapauksissa, jossa alkuperäistä kuvaa on muutettu, niin tiedoston valmistusvuosi) , ja toinen vedostusvuosi. Oma signeeraus takaa aitouden (joko itse vedostettu tai muun tekemä, mutta hyväksymäni). Vaikka vedostus minulla tapahtuukin nykyisin mustesuihkutulostimin, niin tuo vedoksen valmistusvuosi on tärkeä. Tekniikka kehittyy, RAW-kuvan kehitysmenetelmät muuttuvat parempaan suuntaan, tulostimet kehittyvät, musteet kehittyvät. Värien kestävyys ja puhtaus paranee, paperimateriaalit vaihtelevat. Samasta alkuperäisRAWista 2002 tehty vedos on aivan eri näköinen, kuin eilen tehty vedos. (RAW-kuva on kameran tuottama raakatiedosto, jota ei ole käsitelty tunnistettavaksi silmälle näkyväksi kuvaksi). Yksi ratkaisu olisi tietysti vedostaa kerralla koko sarja, ja sitten tuhota tiedosto. Tätä en pidä kohdallani mielekkäänä, sillä minulla ei ole yksinkertaisesti rahaa tehdä joka kuvasta esimerkiksi 25 tai 50 A2-koon vedosta laatikoihin odottamaan mahdollista ostajaa näiltä meidän olemattomilta markkinoilta. Ja uskon myös siihen, että parin vuoden päästä pari vuotta sitten tehdystä tiedostosta valmistettu vedos on laadullisesti parempi. Ja laatuun aina pyrin.

kapa

4 Kommenttia

Anonymous Anonyymi sanoo:

moro kapa, kiitos mietinnöistä. samaa olen tuuminut. mutta tiedätkö että jollei laita editiota niin alv on yhdeksän prosentin sijasta 23...! näin sanotaan.

10:29 ap.  
Anonymous Anonyymi sanoo:

Hieno kuva ja teksti taas asiaa! Kiitos siitä.
Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan tuota tuplavuosilukua. Tuohan on suorastaan nerokasta, taidan varastaa tuonkin Sinulta.
Tuplavuodet antavat myös perspektiiviä oman värimaailman kehittymiseen, jos voi tarkastella samasta originaalista eri vuosina tuotettuja vedoksia.
-ismohoo

2:44 ip.  
Anonymous Anonyymi sanoo:

Tuo alv onkin mielenkiintoinen juttu. Nyt tietääkseni valokuvataiteen piiriin luettavalle teokselle annetaan alempi ""taiteen" alv, jos vedosmäärä rajoittuu 25 kappaleseen. Jos vedoksia on enemmän, niin sitten on "vain" valokuva, ja isompi alv.

Taidegrafiikan puolelle ei tälläistä rajoitusta ole tietenkään annettu. Täälläkin meikäläisen kaupungissa tehtaillaan isoja vedosmääriä, tosin vain harvemmassa monistamossa, mutta ei ne muutu esimerkiksi julisteiksi, joista voitaisiin rokottaa enemmän. On se viisas tuo verottaja.

Minulla tuo myynti on sen verran ollut vajavaista, että en ole alvilliseksi heittäytynyt. Jos siihen on ryhdyttävä, niin sitten nostetaan hintoja.

Vuoden päästä alkaa eläke juosta, ja sitten verotetaan myynneistä 50 prosenttia. Jos vaikka vedoksen hinnaksi laitan 300 euroa, niin siitä saattaa ensin galleria ottaa 30 prossaa, jolloin jää 210 euroa, josta verottaja vie puolet, eli meikäläinen saa 105 euroa. Tässähän ei ole tuotankokuluja, jotka vähentävät meikäläisen osuutta. Ne toki voi sitten verotuksessa vähentää.

Reilua.

kapa

3:00 ip.  
Anonymous Anonyymi sanoo:

9%alv koskee muuten vain perinteisin "mekaanisin" tavoin vedostettua valokuvaa!

Kaikki mikä tulee printteristä, vaikka tulisi suoraan muistikortilta, on alv23%, riippumatta vedosmäärästä.

Tämä on typerä aukko EU-lainsäädännössä taide-esineistä. Kysymys ei tässä ole taiteen laadusta tms. vaan silkasta teknisestä tekotavasta. Laissa määritellään mitkä tekniikaltaan voidaan määritellä taide-esineiksi, mutta sieltä tietenkin puuttuu maininnat digitaalisista lähteistä, joten niitä ei voi määritellä taide-esineiksi. Myös videotaiteessa ja performansseissa yms. on 23%alv.

Minulle tämän toi joskus esiin Hintsasen Päivi, jolla teoksissaan onkin 23%alv, vaikka itse pidän hänen teoksia enemmän grafiikkana kuin valokuvana vaikka niissä on valokuvaa käytettykin. Hän oli selvittänyt asiaa muutama vuosi sitten pidemmällekin ja ollut asiasta yhteydessä mm. taiteilijaseuran lakimieheen, jotta lakia uudistettaisiin tältä osin.

12:33 ap.  

Lähetä kommentti

Pääsivulle