Laiskottelu kunniaan!

Diat on skannattu ja käsitelty. Ei puutu enää kuin uudet kuvat ja lopullinen valinta. Yritä nyt sitten puristaa tuotantosi viiteentoista kuvaan, joista vielä puuttuu vaikka mitä. Valinta on aina vaikeaa, mutta jos ei nyt hirveän vakavasti asiaan suhtaudu, niin kaikki näyttää olevan paremmin kuin hyvin. Koko projekti tuntuu vielä olevan levällään, kun seuralla ei ole rahoituksesta tietoa. Aina tuo raha, tai oikeammin sen puute, tuntuu kummittelevan, tekipä mitä tahansa.

Kolun Marjan mosaiikit sain alta pois hyvissä ajoin. Verotoimistossa sen sijaan oli sellainen jono, etten viitsinyt jäädä sinne aikaani kuluttamaan. Huomenna heti aamulla uudestaan.

Kaupungin kanssa kävin neuvottelemassa sopimuksen Potsdam-projektiin: huhtikuussa kahdeksi viikoksi sinne kuvaamaan ja matskusta pitäisi toukokuussa olla näyttely Keski-Suomen museon seinillä. Kiirettä pitää ja laatu pitäisi säilyttää. Hieman vatsan pohjassa kutisee. Pitäisi saada hankituksi läppäri siihen mennessä, että voi sitten siellä paikan päällä jo aloittaa kuvien työstämisen. Projekti liittyy Jyväskylän ja Potsdamin ystävyyskaupunkisuhteen 20-vuotisjuhlallisuuksiin. Tulee kuulemma suurlähettiläs avaamaan näyttelyn. Pari kiloa painosta pois, niin mahtuu puvun housutkin jalkaan. Nyt puhuin itsestäni, en suurlähettiläästä.

A-K valittaa kun en liiku tarpeeksi, mutta tänään fysioterapeutin vastaanotolla kuulin lohdutuksen sanoja kun kerroin kävelleeni noin tunnin päivittäin koiran kanssa. On kuulemma hyvin liikuttu viikkotasolla. Olisi pitänyt pyytää tuo kirjallisena. Työtuoli menee kyllä uusiksi – sitten joskus, kun on siihen varaa. Alkuhätiin auttaa pyyheliinakin ristiselän kohdalla, kuulemma.

Jyrki Piispa on viisas mies. En häntä tunne, mutta Mielenterveys-lehdessä hän loihe lausumaan seuraavat viisauden sanat:

”Jos ihminen ei osaa laiskotella,
hänen terveydessään on jotain vialla”

Muistakaa tämä!

Kapa