sunnuntai

Onnea vaan Kirsille. Avajaisiin en vaivautunut, ei kohderyhmä kiinnosta. Kuvat kyllä käyn katsomassa sitten itsekseni. Mitä olen lukenut naapurisivuilta, niin vaikuttaa mielenkiintoiselta. Toivottavasti kauppa käy.

Formulat tuossa aamutuimaan tuli katsastettua ja niinhän meidän pojalle taas kävi tuuri sieltä pahemmasta päästä. Jotenkin tuo pörinä jaksaa vielä innostaa, liekö syynä Imatralla nuorena kokemani ajot, Saarinen, Länsivuori, ja unohtamatta tietenkään Agostinia mouruavine nelitahtisineen. Valtionhotellin kupeessa nurmikolla ensimmäiset kännit ja se kansainvälinen tunnelma pienessä rajakauppalassa. Italialaisten tummia säihkysilmiä en niinkään huomannut, kuulin vain tyttösten huokailevat kertomukset.Vieläkin haistan risiiniöljyn palaneen katkun. Oli muuten ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen paikka , missä tulokset (ja ajanotto?) hoidettiin tietokoneella. Rautatehtaan tietokoneet olivat käytössä, ja sieltä puhelimitse saatiin viimeisin tieto kuuluttajalle ja radan varrella oleviin ämyreihin. Pääsin muuten noihin aikoihin isän kanssa kurkistamaan konttorilla olevaan tietokonehuoneeseen, jossa oli valtavia peltikaappeja, joissa isot nauhakelat kulkivat omaan omituiseen tahtiinsa. Viisikymmentä neliötä huonetilaa tarvittiin siihen, mikä nyt on tuohon läppäriini tungettu.

Pikkuhiljaa olen tuohon pokkariinkin pääsemässä sisään. On syytä opetella, että voin sitten opastaa muita käyttäjiä. Työntekona en tätä koe, harrastuksena vain. Ja vapaa-aikana tulee ihmisen harrastaa.