Kellelleen meni

Johan minä eilen katselin, että ei tästä soutamisesta hyvää seuraa. Niin ovat veneet kaposia ja kiikkerän tuntusia ettei niihin kyllä Suomen poika menisi. Ja niinhän siinä kävi, että humpsahti yksi tyttö kellellensä ja peräprutkulla piti käydä pelastamassa. Venekin hinattiin myöhemmin ja siinä siten vesiä tyhjennettiin miesvoimin, kun raskastahan se on pirulauta veden kantaminen veneellä.

Käveltyä on tullut kuutisen tuntia ja samalla kameraa ulkoilutettua. Nettiaikaa on vielä tunnin verran, joten nämä kuulumiset ehtii vielä kyytiin. Aamulla taas yrittelin kuvaa laittaa, mutta uskottava on ettei se nyt täältä onnistu. Sääli.

Giganen kortti tuli täytettyä, ja vähän toistakin, joten kai sieltä jotain löytyy näyttelyynkin. Tätä tahtia kun jatkan, niin ei ole mitään hätää. Napsin niitä turhia otoksia jo kuvausvaiheessa pois, joten mahdollista kuva-ainesta pitäisi olla jo saatavilla.

Keskustan vilinässä tuli pyörähdettyä, vaan samanlaistahan se on kaikkialla kauppakujilla ja kävelykaduilla. Otanpahan hieman toisenlaisen näkökulman kaupunkiin, ehkä ei matkailuesitteeseen välttämättä soveltuvan.
Vaan kukapa sen tietää, mikä ihmisiä kiinnostaa. Tulee vaan mieleen Tuija Lindströmiltä kulttuuripääkaupunkivuonna tilaama Helsinkiesite, joka päätyi roskakoriin. Tilallehan tulikin sitten mainostoimiston tekemä tusinatuote, joka hukkui samaan kasaan miljoonien kaltaistensa kanssa. Siitä vaan Jyväskylä ottamaan oppia.

Nyt lopetan nämä turinat tähän ja katsotaan sitten ensi viikolla, josko taas jotain tähän laittaisin. Vielä kerran anteeksi, etten laita kuvia mukaan. Halua kyllä olisi.