Tunnistuskuvat vaihdettu

Eilinen menikin joutuisasti grafiikkaa kuvatessa. Näkihän samalla pienen läpileikkauksen suomalaisesta taidegrafiikasta ja vieläpä parhaimmasta päästä. Kaksi assistenttia oli museon puolesta, joten rivakasti homma hoitui. Taas tuli todettua se mikä niin monesti ennenkin: maalarinteippi on valokuvaajan paras ystävä. Nyt sitten kuvien kimppuun ja säädöt kohdalleen painoa varten. Kuvaan lähes pelkästään raw-muodossa, joten jälkityötä kaivataan. Tuo raakamuoto on tavallaan kuin digitaalinen negatiivi, josta lopullinen kuva tehdään. Siinä kuva tallentuu muuttumattomana muistikortille, tarvittavat säädöt tehdään sitten kuvankäsittelyohjelmassa. Ihan kuin ennen vanhaan negatiivi, josta kuva työstettiin pimiössä.

Oli tarkoitus kuvata kaikki ennen viikonloppua, jotta olisi homma pois käsistä ennen maanantaina alkavaa Saksan matkaa. Ei ollut kuitenkaan ulkomaanelävien vedokset vielä saapuneet, mitä nyt yhdeltä, joten kuvataan ne sitten matkan jälkeen. Käyhän se niinkin.

Iltapäivällä olisi taiteilijasäätiön vuosikokous ja illalla valokuvakeskuksen vastaava täällä meidän työhuoneella.

Potsdamiin lähetin vastaan tulevalle fotarille valokuvani musiikkisäestyksen kera (Numminen: Wovon man nicht sprechen kann...) ja eilen sain vastauksen myös tunnistuskuvan kanssa . Taustalla soi komeasti Kansainvälinen vaskien töräyttäminä. Kemiat kohtaavat.

On se ihmeellistä tämä sähkökirjepostiviestitekniikka.