Pitkiä päiviä ollaan puurrettu, ei itselle vaan muille. Yhdelle kuvia, toiselle taittoa. Lompakko ohenee, vaikka työtä tehdessä pitäisi pullistua. Jossain on siis vikaa. Toisaalta omahan on asiani, miksi aina olenkin niin löyhä lupailemaan kaikenlaista. Valoa kuitenkin kajastelee tunnelin päässä: näyttäisi nyt nuo hommat olevan päätöksessä ja voin alkaa innolla toteuttamaan kauan päässä muhinutta projektiani. Saas nähdä, mihin se johtaa, toivottavasti itseäni tyydyttävään lopputulokseen. Sen verran olen jo oppinut, että niistä ei kannata muille puhua, evvk
on yleensä se palaute. Itse on itseään rohkaistava.
Kesäisiä UPM:n (Uuden Polven Museo) Carborundum-tanssikuvia vielä eilen vääntelin lopulliseen kuntoon. Kuvatessa nopeaa tapahtumaa ei aina ehdi nähdä sitä lopullista tulosta, pitäisi olla kai sisäinen cartierbresson päällä. Rajaamalla jälkikäteen saattaa kuitenkin löytää helmiä. Minusta tämä on helmi, vaikka itse sanonkin.
kirjoittanut: Kapa | 13:43
4 Kommenttia
On se. Toi punainen puku on nappi kanssa ja tytön/naisen asento.
Arvaas mitä, minä kun olen tämän "taiteellisen" tieni ihan alkupäässä, kaipaisin kanssa jonkunlaista rohkaisua tai jutella edes jonkun kanssa kuva-asioista jne vaan eipä ole ketään, kuka olisi kiinnostunut. Kaikki vaan sanovat, että juujuu näyttely vaan pystyyn. Tuo sun "Itse on itseään rohkaistava", niin se on vain tässä maailmassa toimittava. Saanhan ottaa sen itsellenikin käyttöön?
Näinhän se menee. Oma tie on kuljettava, vaikka ei määränpäästä ole tietoakaan.
Kapa
Kapa........lehtikuvaajan kamaa tuo...ja siksi näen muutamia hmmm - merkkisiä juttuja.
Jos haluat kirjoitan, jos et en kirjoita.
jorepuusa
Hyvä Jore,
enhän minä tuota miksikään muuksi väittänyt kuin että mielestäni pieni helmi. Puhdas dokumenttikuva yhdestä tapahtumasta ja yksi muiden joukossa.
Ei sen ihmeellisempää.
Kapa
Lähetä kommentti
Pääsivulle