Sami K. , tuo valokuuvajamestari, soitteli ja kertoili tulleensa Cornevilleen kuvauskeikalle. Että jos vaikka hetki istahdeltaisiin ja rupateltaisiin. Olivat assarin kanssa nälkäisiä, joten etsiydyimme ruokaravintolaan. Minä jo syöneenä tilasin kevyttä tulista (no joo, ehkä suomalaiseen makuun), kanan palasia.
Siitä sitten Vakiopaineeseen olutjuomaa nauttimaan. Kiitos vaan Samille tarjoulusta.
Iltahan vierähti, ja pöytään yllättävästi enemmänkin valokuvaajia. Graafikkokin siihen.
Yltyivät tarjoamaan jotkut, en minä sentään persaukinen. Valomerkki vilkkui ajallaan ja sitten kotiin, kiitos Downin, ei tarvinnut enää takaisin kävellä. Ilmainen kyyti, kiitos ihmiselle. Hienoa, että löytyy vielä pyyteetöntä ystävällisyyttä.
Valokuvaaja, kuten muukin taiteilija työskentelee alati, jos ei konkreettisesti, niin sitten aivoillaan. Samista räpsäsin kuvan, 3200 ISOlla, jos se kellekään mitään sanoo. Työtä vielä vapaa-ajallakin.
Pitihän tuokin jotenkin testata, tuon uuden lelun kyvykkyys.
Vielä tässä mietin residenssianomusta. Vanha ukko, vielä saattaisi olla mahdollisuuksia. Hallitus kuitenkin on ilmoittanut suunnattoman paheksuntansa moiseen.
kapa
Ilman lupaa olen kuvan julkaissut, kaljalasikin on näkyvillä. Oikeusjuttu tuosta on pantava kai vireille, kun Samin tuollaisessa yhteydessä uskalsin tuoda esiin. Tosin täytyy myöntää, että sopimuksista ei keskusteltu. Ja julkinen paikka. Ei mainoskäyttöön.
kirjoittanut: Kapa | 13:04
2 Kommenttia
Kovin on keskittyneen näköinen ilme kuvan herrallakin. Ilmeisesti joutuu valokuvaaja töitä tekemään läppärillä vaikka oluttakin olisi tarjolla.
Ka eipä tuo minua haittaa :-) elämäähän se vain.
Laitan sulle maililla näkemyksen pöydän toiselta puolen ennenkuin jouduimme ennenaikaisesti poistumaan tutumaan... saakos sen tänne jotenkin?
Kiitos seurasta ja iltahöpötyksestä, seuraavan päivän keikkakin meni hienosti.
sami
Lähetä kommentti
Pääsivulle